Ohjaaja on kipeä ja koirain kanssa vietetty sohvapäivää. Äsken käytiin vähän jollain pienellä hiekkakentällä tokoilemassa. Mikkelissä siis ollaan.

Ensin liikkeestä istumista. Päädyin antamaan vas.kädellä vielä aika ronskin avun. Muuten tuntuu, että koira vaan arpoo jonkun asennon, ja on ihan surkeena kun korjaan että oho, väärä tuli. Näin onnistuu paljon paremmin ja pääsen kehumaan. Avuillahan liikkeestä seisominen ja oikeastaan maahan menokin on opetettu ja nyt ne kumpikin toimii oikein näpsäkästi pelkällä suullisella käskyllä, niin tuskin sen käsieleen häivyttäminen on istumisestakaan sen vaikeampaa. Maltoin jopa lopettaa ajoissa.

Sitten vauhtinoutoa: kädessä puukapula, metallikapula ja juuttipatukka, palkkaleluna vihreä patukka. Kolme ekaa lentää vuorotellen ohjaajan eteen noudettavaksi ja palkkalelu sitten ohjaajan taa. Ihan jees muuten, mutta metskulla hidastelee kovasti, ja pitikö sitä pelata niin pitkään että koira tiputti vauhdin laukalta raville?! Urpo!

Koska metskun suuhun ottaminen oli niin kauhian hankalaa, tehtiin sillä vielä erikseen pitoja. Tai yritin ensin jättää koiran istumaan, tiputin kapulan meidän väliin ja menin itse kauemmas naama koiraan päin kutsuen sen noutokäskyllä luokseni. Joo kilin kellit, ei osaa. Sitten vaan ihan tavallisia pitoja mitä sisälläkin on ahkeraan tehty. Kaipa se edistyy mutta nyt vaan tuntuu kauhean hitaalta taas.

Jounilan pihassa vielä asvalttipohjalla avon kaukot, kun unohtui varsinaisen treenin yhteydessä. Kokeenomaisesti ilman välipalkkaa (sanallinen kehu kyllä jokaisesta vaihdosta), 6-7m matkalla perusasennosta perusasentoon. Maahan menot hitaita, ehkä siitä olis puolikas piste tai jotain mennyt, mutta muuten aivan nappiin. Hyvä mudi!