Lauantaina ensin porukoiden kanssa sienimetsässä 4h, sitten team Tytin kanssa noin tunti. Illalla mudissa ei ollut enää ketään kotona. Sunnuntaina aamuyöllä se oksensi neljä läjää puoliksi sulanutta ruokaa ja sen jälkeen kahdesti pelkkää limaa. Jätin koiran Jounille lähtiessäni aamuvarhaisella agikisojen talkoisiin. Meidän startti olisi iltapäivällä, riippuu siitä mikä on koiran vointi.

Sain iloisen ja hyvinvoivan koirani iltapäivällä kisapaikalle. Ykkösten rata näytti äkkiseltään aika helpolta, mutta jo kentän laidalta ounastelin ehtimisongelmia nelosputkelta vitoshypylle kääntämiseen sekä 10-11-12-13 -kuvioon. Mun on nääs edelleen pakko olla keppien oikealla puolella. :P Rataantutustumisessa valitsin vähiten huonoilta tuntuvat ratkaisut ja päätin vaan toivoa parasta. Eilisestä edelleen uupunut koira on joko a) niin väsynyt että ei jaksa keskittyä kunnolla ja suoritus menee pipariksi, tai sitten b) sopivasti väsynyt että pysyy mulla handussa.

Vastaus bee, nolla, -5,63s ja vielä ykköspallille, oltiin vissiin ainoa nollan tehnyt koirakko! Lelu, herkkuja ihmiselle&koiralle ja lahjakortti seuraavaan kisaan tuli kisakirjan kylkiäisenä. Tuomari sanoi onnitteluiden jälkeen, että sekä hän että minun koirani kiinnitti huomiota mun vasempaan käteen, pidin sitä välillä niin kuin siellä olis ollut jotain. Ei siis epäillyt mua mistään, vaan sanoi ihan vaan vinkkinä. Mulla ei ole mitään havaintoa moisesta, onneksi on taas videolla suoritus. Kaikkia pakkoliikkeitä ja tiedostamattomia juttuja sitä voikin olla.

(Mä olin radalla aika varma että hylky tai joku tuli tossa kepillemenosähellyksessä, varmaan aikas hilkulla olikin... talven projekti opettaa se hakemaan ite kepeille :P)