Tuhat askelta/reilu 500 m, osin mustikkametsää, osin kuivaa sammalta jossa paljon kaatuneita, kuivuneita, liki rutikuivia puun runkoja ja oksia. Loppuosassa kosteampaa, paikoin heinää sisältävää metsää. Janalta lähtö oikealle, keppejä 7kpl, vanhentui reilut 4h. Ei juurikaan tuulta.

Mudi nosti jäljen päättäväisesti väärään suuntaan, josta "o-ou!" -käskyllä käänsin ympäri. Eka keppi olis ollut ihan heti, mutta yli mentiin. Koko alku oli aika lallati lallati olenpa sunnuntaikävelyllä -tyylistä "työskentelyä". Toka keppi oli noin askeleessa 100, se löytyi, keitettyä munuaista kiitokseksi. Sit oltiin siellä rutikuivassa sammalikossa, olin mennyt suunnilleen suoraan, ja koiralla oli todella hankaluuksia. Se joutui tekemään tosissaan töitä ja tarkisteli vaikka miten paljon. Lopulta mentiin yli kolmoskepiltä ja tultiin neloselle vähän vahingossa, ehkä joku 50 askelta jäi jäljestämättä. Koira oli helpottunut kun keppi löytyi ja annoin sen huilia munuaisannoksen jälkeen hieman. Sitten taas hyvää, tarkkaa työtä sata-kaksisataa askelta ennen kuin hajosi. Pyörittiin minusta pitkältä tuntuva aika, päästin liinasta irti ja odotin. Just kun ajattelin että hukka tuli, koira sai selvästi jäljestä kiinni ja ihan 10m päässä oli tutun näköinen kumpare jonka jälkeen muistin laittaneeni kepin. Siitä vähän metsää ja tultiin polulle, jota olin mennyt ehkä 15m ja kääntynyt sitten oikealle. Olin merkannut sen kohdan, mutta merkki oli tarpeeton, koira jäljesti oikein huolellisesti ja huomasi heti että jälki kääntyy. :) Kostea metsän osuus muistaakseni ihan ookoo, sieltä löytyi viides keppi. Sit taas vähän matkaa hyvää ja hukassa oltiin. Koira alkoi olla väsynyt ja turhautunut ja ekaa kertaa koskaan meinas jäljellä alkaa kuseksia, jonka kielsin lujasti. Patistelin etsimään jäljen uudelleen ja onneksi se löytyi vähän ajan päästä. Pidin liinan kireällä koko loppumatkan, tuntuu että se vähän tukee (tai painostaa olemaan tarkka?) koiraa. Polun ylitys ja kutoskeppi heti siinä. Sit mentiin vielä loppumatka, liinalla tosiaan varmistin että koira tekee töitä ja päätin että sehän ei saa enää hukata jälkeä. Viimeisen kepin merkki alkoi pilkistää silmiini ja sinne lopulta päästiin, ja hyvin maistui loput munuaisen palaset ja narupalloleikki mudinpoikaselle!

Luulen että pieleen meni jo alussa, kun annoin koiran löysäillä. Sit sille tuli yllätyksenä kun jälki yhtäkkiä vaikeutui. Ens kerralla joku helppo lyhyehkö pätkä ja alusta saakka koiralle sen verta painetta että ottaa homman tosissaan. Sitkeä jälkieläin se kyllä onneksi on, ja keppejä oli sen verta paljon ja suurin osa löytyi = pääsin palkkaamaan koiran kunnolla, mikä teki tosi hyvää.