Sain keskiviikon tokotunnilla ohjeeksi, että namit ehdottomasti pois kädestä. Koira menee vaan turhaan vinoon yms kun hamuaa niitä liian tunteella. Eilen illalla kokeilin niin, että ukko seisoi mun takana ja namit oli sillä. Minä olin polvillani koiran edessä ja mulla oli vain naksutin. Ukko heitti namin mahdollisimman keskeltä mun pään yli koiran taakse. Mulla kun ylläri ylläri namit on väistämättä aina jommassa kummassa kädessä ja koira tosi helposti vinoutuu sinne päin. Nyt se nami ihan oikeesti tuli keskeltä, joten koirakin pysyi suorassa. Havaitsin, että pystyn ottamaan etäisyyttäkin.

Äsken kokeilin itsekseni, namit oli pöydällä. Meillä pystyy olemaan reilu metri välimatkaa ja tekee vaihdot silti, kertaakaan ei sotkenut käskyjä! Ainoastaan seiso-maahan oli vähän huono, koira siis lösähtää suoraan alas, kun sen pitäis pikkasen "niiata" ja laskeutua taaksepäin. Kerran sille myös tuli joku oikosulku maahan-seiso-vaihdossa, oltiin tehty pari oikein hyvää, ja sitten se lähti suoraan kävelemään mua kohti :D No, palautus takaisin ja uusi yritys oli taas hyvä.

Luulen, että teen sen kanssa rinnakkain sekä tekniikkaa että etäisyyttä. Etäisyyttä vaan niillä mitkä se ehdottomasti osaa, eli käytännössä kai istu-maahan-istu, ja ehkä maahan-seiso ja istu-seiso. Seisomasta istumaan tarttee huomiota ettei mee vinoon, ja seisomasta maahan siis "takapainoisemmaksi". Mutta kyl tää tästä, nää on kyllä sellanen juttu mihin oikeesti puree jokailtaiset olkkaritreenit, vaikkei aina tehdessä siltä tuntuiskaan!

Tunnari sen sijaan on ihan vituillaan. Kokeilin levittää kasan vääriä ja omaa käpälöin lihapullaisin sormin ja laitoin sen sinne sekaan. Haistelihan se niitä mutta toi silti väärän. Tietäisinpä mitä sen päässä liikkuu, mitä se oikeen ajattelee tästäkin liikkeestä. Koiraparka, ei oo helppoa yrittää ymmärtää mitä halutaan.