Agikisoissa. Olen ilmoittautunut startteihin A ja C (hr). A käyty, ja nyt olen välissä kotona, tuota, parantamassa haavojani ja rauhoittelemassa koiraani...

Rata näytti kivalta, "meidän radalta", ja keinulle numero 13 asti se menikin juuri niin kuin olin suunnitellut. Virheettä. Jopa A:n alakontakti oli oikeen hieno, tosin mun käskytkin oli luokkaa "karjaisu". Keinulla sitten tuntui että nyt lähtee koira hanskasta, enkä siinä enää ehtinyt karjaista keinun "varovasti"-käskyä tarpeeksi lujasti. Lentokeinu, koira hyppäsi sieltä mun eteeni ja sekosin askelissani väistäessäni sitä. Seuraava hyppy taidettiin vielä selvittää, mutta en saanut itseäni enää tasapainoon. En ole edes satavarma mitä kävi, ja tätä ei tietenkään ole videolla, mutta luulen että mudi hyppäsi mua päin tai oli muuten vaan edessä -> tasapaino petti kokonaan ja seuraavaksi olin turvallani liki halaamassa estettä numero 15. Mukavasti repi hiekka ihon rikki ja sitä oli myös suussa, joten huolella on kynnetty. Särki, mutta äkkiä ylös ja jatkamaan rataa, ettei koiralle jää mitään hämminkejä tästä. Mudi ehti sinä aikana ihmetellä mitä mulle kävi ja hypätä numeron 15 molempiin suuntiin. Keräsin itseni ja loppurata taas virheettä maaliin. Puomin alastulolle mylväisin koiran oikeen kunnolla pysähtymään kun ei enää ollut kiirekään. Pysähtyi.

Vasen käsi ja vasen polvi otti eniten osumaa, kummassakin iho rikki. Suussa ei ollut kuin hiekkaa ja se lähti sylkemällä. Saa nyt nähdä miten mä parissa tunnissa parantelen itseni, olen jo ihan jumissa eilisestä pyöräilystä valmiiksi, ja tota polvea ainakin särkee aika huolella. Voi ku olen tullut vanhaksi ja raihnaiseksi.

Ja sit nää menis kurssille jossa opetetaan pitämään mudi hallinnassa. Perkele. :P

---

Päivitys klo 20:30: päivällä uudestaan kisapaikalle lähtiessämme koira oli Jounilan kotiovelta autolle irti kuten aina. Pihassa oli joku pariskunta tulossa meitä vastaan. Olin juuri päästänyt koiran ovesta ja huusin sen takaisin, ettei mene niiden luo. Mudipas päätti käydä kääntymässä siinä niiden hollilla ja tuli vasta luokseni kun karjaisin jotain painokelvotonta. Huikkasin ihmisille pikaisen anteeksipyynnön (eikä ne vastanneet mitään, wtf?) ja sen jälkeen ns. annoin mudille selkään. Jo on jumalauta, toissailtana naapurin papan fleksimäyräkoira hyökkäsi pimeistä puskista meidän kimppuun ja L pelästyi sitä. Lieventävä asianhaara ehkä, mutta sitä sai karjua silti pariin kertaan luokse. Nytpä on jatkossa taas remmissä kunnes kuulo on palautunut.

Kisapaikalle tultuamme mudi oli edelleen hyvin nöyrää poikaa, ei tarttenut komentaa kellekään murraamisesta tahi remmin kiristelystä (hajujen, ei koirien takia!) yhtään. Tai ehkä sellanen niinku normaalit koirat on, ku mudin paskiaisasenne on hetkeksi lyöty maihin ;P.. no joka tapauksessa, vuorossa oli siis hyppyrata. Olin koko iltapäivän eli kakkosluokkien ajan töissä, juuri tulin sieltä, ja nyt en kyl enää ole varma oliko se ihan näin. 6-7-8 -suoralla saattoi olla neljäskin hyppy, ja renkaan ja pituuden paikkaa&järjestystä en muista ollenkaan, mutta tuolla ylänurkassa niiden on pakko olla ollut. Kasilta ysille kääntyi tosi hyvin vaikka 15:lle olis ollut suora linja, 13-putkeen irtos tosi hyvin (no, se lukitsi jo ennen numeroa 11 sen putken, ja sinne olis tasan menny 11-12-13 vaikka olisin yrittänytkin kääntää muualle :D)  ja ehdin loistavasti 14-15 -hyppyjen väliin. Uskalsin nyt jättää koiraa vähän taakseni ja antaa sille "vastuuta" saattamatta ihan joka esteelle asti, ja hyvinhän se pelitti. Kannustin vaan äänellä "putkeeeen, menemene!" Kepit hyvin, kepeiltä olis ollut loogisempi meno 17-putken eri päähän, mutta hyvin tuli muistaakseni "tässä!"-käskyllä ja vartalo-ohjauksella haluttuun putken päähän. 18-hypyn jälkeen koira teki aika monen metrin kiekan seiskalle, mutta veret seisauttava "täällä!!!" -karjaisu pelasti ennen kuin ehti hypätä sen. Luulin että tuli hylly niin pitkän väärälle esteelle irtoamisen takia, mutta ei, eli nolla, -7,32s ja 5./29 -> kakkosluokkaan!! Tuomari sanoi palkintojen jaossa, että "paljon onnea, sulla on tosi hyvä koira... niin ja ethän säkään ihan huono voi olla kerta nollan saitte" :D

Onkohan meillä ihan oikeesti liian löysä kuri? Ku pölläytän koiran niin se kulkee ihan eri tavalla ja pysyy mulla käsissä. No, enpä mä sitä syyttä ala pöllyyttämään, ja toivottavasti se ei ennen joka agikisaa karkaa pihalla vieraiden luokse jotta olis syy kurittaa, mutta pitäisköhän niihin pieniinkin urpoiluihin suhtautua järjestään tiukemmin? Ei se nytkään mennyt rikki, se ei ollut kurituksen jälkeen ollenkaan "anteeksi että olen olemassa, älä vihaa mua" vaan pikemminkin "mitä haluat että mä tekisin". Hmpf. Ei oo heleppoo.