Käytiin oikeen kunnon metsäreissulla, oli eväät ja kaikki. Aluksi jahdattiin hirvikoiraa hirven perästä, omat koirat odotti autossa, mutta mä pääsin mukaan. En olekaan nähnyt niin isoa hirveä niin lähellä luonnossa koskaan ilman että olen autossa tms turvassa! :D Oman lauman kanssa oltiin kaikkiaan aika tarkkaan 3h liikkeellä, siitä osa oli laavulla n. puolivälissä istumista ja eväiden syöntiä. Muuten varsin mahtava reissu, mutta mudi on aivan sekaisin nartusta ja se kitisee, kitisee, kitisee.. siis kitisee, ja yrittää astua. Narttu on edelleen äreä mutta mudi ei usko narttua - eikä ihmistä. Tai uskoo sen sekunnin että lopettaa, kääntää pään pois ja jatkaa taas. Niin ja sanoinko jo että se k-i-t-i-s-e-e koko ajan?! Olipa joo tosi rentouttava lenkki. Mudi juoksi pitkin metsää seisojan perässä, normaalisti se jolkottaa ihmisten edellä eikä poukkoile polulta paljoa metsään. Nyt meni ja upottavaa luntakin oli jo ihan kiitettävästi. Hyvä sikäli että nyt siitä on sitten todella taju veks kun kotiin päästiin, mahtaa olla lihakset hapoilla, kun ei se oo tollaseen rymyämiseen ihan tottunut :D Sammupa tuo seisojakin saman tien omaan petiinsä. Hetken on hiljaista talossa. Toivottavasti pian helpottaa, hulluksi täällä tulee niin ihmiset kuin koiratkin.

Hermojen kireydestä kertoo ehkä eniten se, että olen tosissani harkinnut koirani leikkuuttamista. Ukolle sanoin tänään metsässä ääneen, että melkeen harmi kun ei silmätarkissa löytynyt jotain vikaa mikä olis ehdoton este jalostuskäytölle, niin olis ehkä helpompi leikata. Pelkkä "ei ole jalostuskäyttöä" ei oo silti mulle missään nimessä mikään syy leikata. Minä olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että turhaa leikkaamista ei tueta. Kumma miten kevyesti pallit voi nappasta veks, miksei sitten samalla vaikka äänihuuliakin, niin loppuu möykkä :P Tietysti jos pallit tekee koiran elämästä hyvin hankalaa, niin sitten asiaa voi miettiä uudestaan. Nimenomaan koiran elämästä, ihmisten elämää helpottamaan niitä leikkaamisia just ei mun arvomaailmassani tehdä. Meillä nyt vaan seuraava askel elämän helpottamiseksi juoksujen aikaan on pistää mudi hoitoon, ei suinkaan suorilta mikään kirurgin veitsi. Voishan sitä Tyttiäkin harkita silpovansa, sillä ei varmaan jalostuskäyttöä tule olemaan ja ukko ei suhtaudu koko asiaan ollenkaan niin fanaattisesti ku minä :P, mutta mun seuraava koira tulee olemaan kanssa narttu, niin sit on taas uusi ongelma. Oi voi. Ja vielä kun toi seisoja nyt näemmä juoksee neljästi vuodessa niin ei hyvää päivää...

 Kaulasta tantereessa pyöritelty, seisojan syljestä kastunut ja siksi jäätynyt piip-piip-piiii-eläin