Ei hyvää päivää noita eläimiä. :D :D Kitinä ja vinkuvonku loppui mudista, mutta muuten täällä on aika hupaisa avara luonto olohuoneessamme. :D Tytti ei päästä mudia takapäähänsä, saati selkään, mutta korvaa mudi saa nuolla. Tytti seisoo kärsivän näköisenä ja saattaa vähän nostella huuliaan, mutta ei kuitenkaan lähde pois tai anna mudille kunnolla kyytiä. Kumma elukka, salaa tykkää kuitenkin? ;D

Yksi ilta oltiin sohvalla ja nostin Tytin huulet oikeen kunnon hymyyn, ja sanoin mudille että nuoleppa nyt sen hampaat. No ei uskaltanut tulla lähellekään! :D Mudille pitää irvistää oikeen koko kalustolla niin sit sekin huomaa, pieni huulen kohotus ei mee perille asti.

Kahdestaan ollessaan ne on edelleen suljettuina eri tiloihin, mutta yöt nukutaan kaikki makkarissa, ja mudikin on sen verta välkky että pedissään olevan Tytin se kiertää kaukaa. Viime päivinä on käyty myös erillään lenkillä, varmaan mudille ihan jees päästä välillä pakoon jatkuvaa panetusta :P Kyllä sitä edelleen saa kieltää härkkimästä, ja aika hyvin se on kyllä oppinutkin: pää nartun takamusta kohti -> ainiin en saanutkaan -> pää pois ennen ku ehdin älähtääkään. Joskus Tytti vaan kääntyy ja mudille tulee "apua! uuuh! se perse vaan tuli tohon, en mahda sille mitään!" -ilme. :D

Ruokahalu on pysynyt hyvänä, Antepsinit jää kaappiin. Koska siitä yskästä ei nyt ollut varmuutta, niin oletan että oli kennelyskää ja pidän sen kaksi viikkoa taukoa vielä oireiden loppumisen jälkeen. Irti koira on päässyt vähän jo juoksemaan, mutta mitään rasittavia treenejä ei vielä harrasteta, ja kimppatreenipaikoista pysytään poissa tästä vielä viikko-pari. Kaukoja se on vähän tehnyt eilen ja tänään, ja metallikapula pitäis kaivaa jostain muuttolaatikoiden uumenista taas olkkarin pöydälle esille muistuttamaan olemassaolostaan.