Hämärää ja liikaa luntaa. Päivällä en viitsinyt mennä pk-kentälle, kun esteet oli liukkaat. Illalla käytiin sitten lähikentällä, mutta sielläkin oli tän kerran teemalleni liikaa lunta = heitetyt namit hukkuu lumeen. Luoksetulon stoppien treenaus naminheittelyllä jäi siten kokonaan.

Ruutua kuitenkin tehtiin. Eka lähetys tyhjään kosketusalustalle, sitten leluruutuun. Sitten yksi missä pysäytin koiran (tsekkaili kosketusalustaa ja reaktio vähän hidas) ja lopuksi pitkältä matkalta leluruutuun. Jotenkin sekava fiilis jäi, räpellän varmaan liikaa eri tavoilla tai jotain :P

Istumisia. Pari kertaa kävelin hieman vinossa kylki kohti koiraa ja vilkaisin aina asennot. Oikeat teki :) Sitten yksi ihan kokeenomainen, jossa ukko merkkasi jos tai siis KUN teki oikean asennon. Tää nyt ainakin tällä hetkellä toimii, hienoa että meillä on ees yksi voittajan liike hei!

Luoksetulon pysäytyksiä maahan niin, että ukko piti koiraa valjaista ja minä hetsasin patukkaa käsiini läiskyttäen ja juoksin pois. Joo ehe ehe, ei kokeilla enää. Ei sillä vauhdilla pysty pysähtymään eikä sillä ollut aikomustakaan pysähtyä. Jälkeen päin ajatellen ihan typerää ylipäänsä treenata vauhtia ja stoppia samaan aikaan... pikku matkalla ja ilman mitään ylimääräsiä hetsauksia sain sitten ookoon maahanmenon ja se riitti.

Lopuksi pienen tauon jälkeen tunnaria, piilotin pelkkää omaa pari kertaa. Etsiihän se sen tälleen, ei ongelmaa. Vaihdoin käskyn etsi-sanaksi.

Pitäis tehdä noihin stoppeihin, ruutuun ja tunnariin kaikkiin joku selkeä suunnitelma ja noudattaa sitä. Nyt teen liian monella tapaa samalla kertaa. Vaihtelevat treenit on varmasti hyviä mutta vasta myöhemmin kun koiralla on jo selvillä se mitä on tarkoitus tehdä.

Kotona ennen iltaruokaa jälleen kaukoja. Seiso-istu ja seiso-maahan apupalikan kanssa.

***

Tytti juoksuineen lähti toiselle omistajalleen, talossa on hetken rauha.