Tokoa iltapissan yhteydessä. Oli tarkotius tehdä tunnari, mutta ulkona tuuli ihan kauheesti, ja pelkäsin että tähän saakka hyvin sujunut treeni hajoaa kun tuuli pyörittää hajuja liikaa. Tottahan se tulee osata joka säässä, mutta me ollaan vielä niin alkeissa, että jätin epäonnistumisen pelossa väliin.
Siispä luoksetuloa. Jätin takapalkan (tunnariin varattu maksiskippo) valmiiksi vaikka tiesin vapauttavani koiran sinne vasta ihan vikalla. Tule-kutsulla x kertaa, välillä jätin koiran paikoilleen ja välillä viskasin sille namin, minkä syömisen jälkeen kutsuin koiraa poistuttuani itse välissä kauemmas. Naksulla merkkasin kun tuli laukalla, ja laukalla se tuli joka kerta. Nyt alkaa tulla jo liian kovaa! :P Kerran se juoksi mun ohikin kun nami vasta oli lentämässä sinne. :D Se nyt ei sinänsä haittaa koska tule-käskyllä ei ole mitään loppuasentoa, se tarkoittaa vaan että laukalla mua kohti. Pari maahanmenoa otin, huonoa se että kyllä se muutaman askeleen ottaa ennen putoamista, mutta hyvää se, että ei alkanut seuraavillakaan toistoilla ennakoimaan!
Koska en halua vahvistaa kaavaa, että maahan-käsky tarkoittaa "ota pari askelta ja mene sitten maahan", päätin keksiä jotain muuta. Tein liikkeestä maahanmenoja ensin pari kävelyvauhdista ja sitten itse juosten. Sitten jätin koiran paikoilleen, otin vähän etumatkaa, kutsuin "tule" ja lähdin samalla karkuun (kävellen, kerran kokeilin juosta, ja silloin ei onnistunut). Vähän ennen kun koira saavuttaa mut, käsky maahan. Nää meni hyvin ja luulen että joku tällainen on meidän avain tän liikkeen kanssa! Luksi on saanut monesti kehuja että se pysähtyy kuin seinään kaikissa jäävissään, ja uskon että sen saman saa luoksetuloonkin, kunhan vaan minä keksin miten opettaa se sille. Liikkeestä maahan on sille tuttu ja varma liike ja sen kautta aion yrittää pidentää välimatkaa ja lopulta esim. itse peruuttaa kutsupaikalla ja sen jälkeen vaan seistä paikoillani.
Lisäksi lenkillä tms kun koira on paikoillaan kaukana, niin maahan-käskyjä. Vahvistamaan vaan sitä, että maahan sinne missä olet, ei hipsitä ensin yhtään mua kohti.
Kotona ennen ruokaa tein kaukoja. Olen mä liki päivittäin niitä ottanut, kaikkia ei ole edes merkattu ylös. Tänään tuli päivällä tuskastuminen ja melkeen jo ajattelin, että liikkukoon sen 5-10cm sekä seiso-istu että seiso-maahan -vaihdoissa, kyllä sillä jonkun kasin varmaan vielä saisi. Mutta nyt illalla meni seiso-istut tosi näppärästi, joten sain taas uutta puhtia.
Metallinoutoa. Kovin oli varovaisia leukojen avaamisia. Laitoin kapulaan narun kiinni ja koiran pitäessä vedin kevyesti siitä. Ihan jees. Sitten käskin ukon vetää samalla kun jätin koiran kapula suussa odottamaan että haen ruokakupin keittiöstä. Tippui vaikka miten monta kertaa ennen kuin ehdin laittaa kupin tarjolle, jolloin vaan voivottelin kovasti, vein kupin takas keittiöön ja menin ottamaan alusta. Lopulta mudi piti karkaavan kapulan kunnolla suussa ja pääsi syömään. Näitä lisää!
Agilityjuttuja. Olen ollut tosi vähillä tunneilla, meillähän siis jatkuisi yhä torstaisin ohjatut treenit. Ajankohta on 19-20.30 ja mä olen normaalisti tohon aikaan jo nukkumassa, kun herään aamuneljältä töihin. Hallilla on kylmä, pimeä ja olen väsynyt, joten treeneihin lähteminen on vastenmielistä. Viime viikolla olin pitkästä aikaa - no, olihan siinä se ihan oikea kennelyskäepäilyn takia pidetty tauko, ei vain mun laiskottelua - ja Luksi oli ihan outo. Kouluttajalla oli kuulemma juoksunarttu kotona ja sen vaatteita toi kovasti nuuhki. Se meni tsekkailemaan muita treeniryhmäläisiä, johon nekin kommentoi, että mitä ihmettä toi tekee, kun eihän sitä normaalisti kiinnosta ihmiset yhtään. Niinpä! Se hyppi päin kouluttajaa ja esim. palkkaleikissä lelusta irroittaessani koira tiputti sen ja lähti heti taas kouluttajaa nuuhkimaan. Se oli kovin hidas ja hajamielinen radalla. Tytti oli meillä silloin, ollut jo pari päivää, ja kotona L oli aivan normaali eikä lainkaan enää ahdistellut Tyttiä. Ehkä ne juoksunhajuiset kouluttajan vaatteet sitten riitti sekoittamaan sen pään niin pahasti? Mitä jos se sekoaa aina tolleen jos jonkun vaatteissa haisee juoksuinen narttu? :(
Ylipäänsä olen pohtinut tätä lajia ja mulla tulee varmaan motivaatiopula jossain vaiheessa vastaan. Olen ajatellut, että kisaan sen kanssa kolmosiin asti, mutta sitten riittää. Se on niin pikkutarkkaa nyhräämistä (eri tavalla kuin tokossa; tokon pilkunn*ssinnasta mä pidän, agilityn en), kieputusta, sekunnin sadasosista tappelemista... jotta se koskaan vois saada kolmosista nollavoittoja, sen kanssa pitäis tehdä ihan hirveä työ, mun pitäis opetella kauheesti asioita ja kehittyä valtavasti, enkä siltikään tiedä riittäiskö nopeus. Jos ei oo mitään mahista tähän niin en mä sen kanssa huvikseni jaksa kisata, ja jos en kisaa, niin mulle riittää omin päin humputtelu tyyliin pari kertaa kuukaudessa aina sillon ku on tarpeeks lämmin sää treenata. ;P Toisaalta pakkoko sitä nyt just on niin lopullisesti laittaa pillejä pussiin. Keskittyy välillä muihin lajeihin ja katsoo syttyykö mun sisäinen agikärpänen uudelleen.
Ajattelin nyt siis eka, että pidän tän kylmän vuodenajan taukoa ja jatketaan taas keväällä. Sitten tuli mieleen, että onpas tyhmää pitää ryhmäpaikkaa itselleni varattuna, jos en meinaa puoleen vuoteen siellä käydä. Laitoin tänään viestiä ja kysyin että onko meillä hakijoita jonossa, eli jos jollekin käy tasolta ja ajankohdalta meidän paikka niin mut voi potkaista ulos ryhmästä. Kävisin sitten vaan itsekseni sen vähän mitä viitsin.
Kommentit