Ei-tyypillinen avautuminen tähän blogiin. Kun tää on vaan tuttujen luettavissa salasanan takana, niin menköön.

Tytinvaihtopäivä ukon eksältä meille oli tänään. Eilen tuli J:lle viesti: "mihin aikaan tuut huomenna hakemaan tytin? varaa 10minsaa aikaa. olis asiaa." Arveltiin että se liittyy koiraan, onhan sitä jo pitkään mietitty että onko toi koira hamaan hautaan saakka yhteisomistuksessa ja seilaa kahden kodin väliä, vai aletaanko siitä jossain vaiheessa tapella, kumpi saa sen pysyvästi. Vannotin ukolle, että muistaa että jos eksä yrittää puhua Tytin itselleen ni et missään nimessä, millään ehdoilla suostu. Ei toi sitä ole koskaan ollut myymässäkään, mutta minä, stressierkki, vedin kauheet paineet tuosta ja murehdin asiaa yön yli varmaan enemmän kun ukko.

Viimeeksi kun eksä toi Tytin tänne, ni J sano että se oli ihan itkeneen näkönen, mut ei se ollu mitään kysyny. Ei niillä oo enää vissiin mitään muuta puhuttavaa kun toi koira. Aateltiin sillon että ehkä sen vanha kultanennoutaja oli just lopetettu ja se siitä.

Nyt sitten selvisi. J oli menny sinne tänään hakemaan koiraa ja eksä oli sanonut että myy Tytin puolikkaansa sille. Aina kun koira on sen luona, niin se on aluksi ihan apea ja just kun näyttää että se on sopeutunut ja normaali taas, ni onki jo vaihtovuoro ja se lähtee meille. Meillä se ei tosiaan oo yhtään surkea vaan ihan normaali iloinen häslä alusta asti. Aiemminkin se on luimistellu ja kieltäytyny tulemasta pihasta sisälle, kun J on vieny sitä sinne, ja selkeesti paremmin viihtyny täällä. Eksäkin on sanonu J:lle monta kertaa, että Tytti taitaa viihtyä paremmin sulla. Ei vaan mun, ilkeän uuden äitipuolen, näkemys siis ;P

Se on vissiin pitempään jo miettinyt tota ja nyt tullu siihen tulokseen, että koiralle on parempi muuttaa pysyvästi J:lle. Sen takia se oli sillonki itkeny kun toi Tyttiä viimeeks tänne, kai se oli miettiny sitä asiaa ja ajatteli että viimesiä kertoja palauttaa sitä meille. Nyt sillä ei ollu kuulemma sitä noutajaakaan enää, eli ilmeisesti se oli kanssa lopetettu. J ei ollu kysyny että onko jotain muuta syytä myydä Tytti, tyyliin onko se muuttamassa pois Mikkelistä tai jotain, ja eipä se meille kuulukaan.

Mä oon aiemmin kutsunu sitä "muijaksi", en ny mitenkää ilkeesti kun eihän mulla ole mitään sitä vastaan ja aivan ventovieras ihminen, mutta silti, onhan se vähän ruma sana. Nyt sanoin J:lle, että en pysty enää käyttämään sitä sanaa, pitää keksiä joku arvokkaampi. Jos se on niin hieno ihminen että ajattelee koiraa eikä itseään ja luopuu koirasta eläimen parhaaksi, vaikka pirun kipeää tekee, niin arvostan sitä kyllä niin ettei riitä sanatkaan kertomaan.

Meidän tyttijakso on aiemmin sovittu kestävän 2.1. asti, ja eksä oli nyt luvannu J:lle että ilmoittaa uuteen vuoteen mennessä lopullisen päätöksensä. Tuskin se nyt enää mieltään vaihtaa, kun tää on varmasti ollu pidemmän pähkäilyn lopputulos, mutta lopullisen päätöksen tekeminen ja papereiden allekirjoitus on varmaan yhtä tuskallista kuin lopetusajan varaaminen vanhalle lemmikille. :( Ilmeisesti Tytti ei sitten enää menis ollenkaan sille takas. Sanoin ukolle, että saahan se sitä välillä pitää, hakis vaikka kerran kesässä pariks viikoks itselleen, mutta todettiin yhdessä että ehkä se on vaan veitsen kiertämistä haavassa ja vähiten kurjaa on luopua kerralla kokonaan. Tuttu ja luotettava hoitopaikka kyllä olis mahtavaa olla olemassa, mutta ymmärrän hyvin jos se ei enää tota koiraa kotiinsa halua.

Kivaahan se on että tää säätö loppuu ja Tytti on pysyvästi meidän, helpottaa elämää ku ei tartte aina miettiä menoja että onko meillä kaksi vai yksi koiraa silloin, mutta mutta.. mulla on niin paha mieli ventovieraan ihmisen puolesta että melkeen tekis mieli tirauttaa pari kyyneltä. Ja minä en tosiaan ole mikään maailman empaattisin tyyppi ja yleensä paskat liikuttaa tällaiset tarinat. Voihan paska. Miksi jonkun täytyy aina kärsiä, miksi kaikki ei voi voittaa?