Tänään on hieman tokoiltu. Iltapäivällä tunnari. Eka kerta kun en ottanut ensin pelkkää oman etsintää nenän avaamiseksi, vaan suoraan ukon ympyrään laittamat kapulat joille itse vein oman "kello yhteen". Koira lähti hyvin, etsi (taisi siirtää yhtä väärää, en muista), löysi oman, otti sen suuhun, meni parin metrin päähän kapuloiden taakse lumikasalle johon oma on usein piilotettu nenänavausharkassa, tiputti oman, haukkasi lunta, kääntyi katsomaan minua, otti oman ja toi sen mulle. En voinut olla nauramatta ääneen. Sanoin sit kuitenkin mudille, että en mä tällasta suoritusta palkkaa, otetaanpa toinen. Sillä samalla kertaalleen käytetyllä kapulalla, nyt ukko siirsi kellotaulua niin että omalle tuli tilaa "kello yhteentoista". Nyt sujui kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja koira sai maksalaatikkorasiansa. :)

Iltapissan yhteydessä luoksetulon stoppeja sekä seisomaan että maahan. Naminheittelyleikin lomassa vaan, ei mitään kutsuja. Pitäis sitä koko liikettä alkaa varmaan vähän rakentelemaan.

Kotona ennen iltaruokaa muutama liikkeestä istuminen. Istuuhan se oikein mainiosti. Pitäis joku kerta kokeilla pihalla, vieläkö se seisoo ja makaa, vai onko meillä nyt vaan istuminen :P

Iltapissalla oltiin menossa just lumista rinnettä, jossa oli kyllä huono ja liukas polkukin, alas, kun siellä alhaalla menevällä pururadalla/ladulla pinkoi jänis. Koira oli edelläni valumassa polkua alas juosten. Varmaan se sillekin oli liukas kun mulla oli ongelmia pysyä pystyssä. Samalla hetkellä koira näki jäniksen, ukko takanani sanoi että jänis, ja minä henkäisin "hei!". Koira ei pysähtynyt, joten ihan refleksinä karjaisin "TÖPPÖNEN!" (:D - ei sit muuta tullu mieleen!). Koira kävi ladulla, kääntyi ja palasi laukkaa sitä liukasta polkua ylös mun luokse. Se siis meni vähän matkaa, muutaman metrin, sen elukan perään, mutta en tiiä menikö se tarkoituksella vai vaan siksi että ei pystynyt pysähtymään tai kääntymään siinä rinteessä. Tää on kyllä jännä juttu, mun sydän hakkasi vielä pitkään. Ei niinkään siksi että jäniksen jahtaaminen olis niin kauheeta, vaan ehdottomasti enemmän siksi, että mun parin vuoden koulutus särkyisi palasiksi jos koira jättäisi tollasen tottelematta ja karkaisi. Mä säädin pitkään liinojen kanssa (=koirani oli ekaa kertaa vapaanavapaana vasta aika vanhana) ja tein tietoisesti paljon häiriötreeniä kun se oli pentu, ja olis kertakaikkisen masentavaa jos se kaikki työ menisi hukkaan. Lisäksi ehto sille, että se saa olla joka päivä irti tässä, on just se, että luotan sen luoksetuloon 99,9%. Kerran karkaa niin ei muuten ole enää irti kaupungissa! Onneksi koira totteli, ja onneksi oli treeneistä jäänyt nakinpaloja, sai palkaksi ne :)