Vihdoin - ekaa kertaa tällä kaudella - sain itseni raahattua agilityseuran ohjatulle tokotunnille. Pakkasta -15 ja pukeuduin lähtiessä muka tosi paksusti, mutta kylmä tuli silti. Koirakin sai olla koko tunnin BoT-mantteli päällään. Väkeä oli yllättävän paljon ja valtaosalla koe lauantaina, niin treenasivat kouluttajan kanssa kokeenomaisesti omien luokkiensa liikkeitä. Mä tein vaan itsekseni siellä seassa, en jaksanut tai tarjennut jäädä odottamaan omaa yksityisvuoroani, enkä kehdannut kiilata väliin kun eiköhän se ollut tarpeellisempaa nyt heille.

Aloitettiin ruudulla, oli vieraat merkit ja erivärinen ruutunauha. Kisakokoinen ruutu. Aluksi ihan läheltä, oli vähän hakusessa. Sisään meni mutta jöi turhan eteen. Vein sitten kosketusalustan avuksi takareunaan, niin jo alkoi sujua. Parin toiston jälkeen alusta pois ja nyt meni ilmankin. Tehtiin läheltä ja kaukaa, pari kertaa käskytin maahan asti, kerran ainakin teki itsenäisenkin makuun. Jokusen kerran se syöksyi ruutuun samalla huutaen. Liian kivaa, eh?

Seuruun askelsiirtymiä. Oon aiemmin ihmetellyt, miksi muut valittelee että koira alkaa herkästi äännellä näissä. Miksi, mistä se tulee? Vastausta ei ole mutta herttainen ääntelyongelma avautui nyt täälläkin... vaikka pistin pallon piiloon ja tein vaan ruualla. Silti. Voihan räkä.

Noutoa. Pitoja, tasamaanoutoa ja hyppynoutoa, käytin pelkkiä vieraita kapuloita. Yhteensä vissiin viittä eri kappaletta, kolme puuta ja kaksi metallia. Oli hyvää ja oli huonoa, jotain piti junnata ja joku sujui heti hyvin. Noudeltiin vissiin vähän liikaa kun koira alkoi kiljahdella ihan huolella tässäkin. :P

Luoksetulon eteenistumista lyhyeltä matkalta. Liian tiivis. Oijoivoi.

Tunnaria ja kaukoja en ees yrittänyt, vaikka etukäteen olin ajatellut. Luoksetulot jäi tilan puutteen vuoksi tekemättä. Lähdettiin kiljanderin kanssa kotiin.