Oli ihan hyvä tokoyksäri koulun kentällä, mutta valitettavasti koko ilo haihtui taivaan tuuliin kun lopuksi jäätiin juttelemaan kouluttajan kanssa hetkeksi. Seuraava oppilas tuli, puolituttu, jolla oli kolme belgiä jotka näyttää Luksin parhaalta kaverilta. Luksi istu mun vieressä vapaana ja katsoi niitä. Olis pitänyt puuttua jo siinä vaiheessa, vahdin vaan sivusilmällä että siinä se istuskelee. Annoin pari namia eikä se syönyt niitä, vaan kyttäsi vaan koiria. Miksen nytkään tajunnut?! Ne meni jossain ehkä 50m päässä lumivallin takana remmissä pissille. Seuraavaksi tajuan että sitten lähti mudi. Karjaisin EI! ja TAKAISIN! ja lopulta LUKSI! Se himmasi vauhtia ennen lumivallia, mutta hyppäsi kuitenkin yli ja sinne meni. Pysähtyi pari metriä ennen, ei mennyt iholle, en tiedä murrasiko se vai mitä siellä kävi. Tuiskahdin itse turvalleni lumivalliin kun juoksin perään. Vähän ennen kun pääsin luo, mudilla naksahti kuulo päälle ja silmiin tuli "ups, nyt taisin mokata pahasti" -ilme. Se sai todella hyytävää kyytiä. Musta tuntui ihan epätodelliselta. Ei mun koira, ei koskaan ennen, en ole osannut edes kuvitella miltä se tuntuu kun karjuu perään mutta elukka viis veisaa. No, nytpä tiedän. Pillahdan kohta itkuun kun vituttaa niin saatanasti.

Aamupissalla ukon kanssa se oli räyhännyt jollekin kaukaa kuuluvalle naisen äänelle (?). Ei ollut totellut ja kun ukko oli lopulta tempaissut remmistä koiran luokseen, pannan d-lenkki oli katkennut. Ei se sitten ollut minnekään karannut se koira kuitenkaan. Mutta mitä helvettiä, nytkö se keksii aika rankasti alkaa kokeilemaan rajojaan?! Mulla on jotenkin niin tyhjä olo etten edes tällä hetkellä tiedä mitä sen kanssa pitää tehdä ja miten näihin juttuihin nyt puututaan.

No ne treenit lyhyesti, tuli hyviä vinkkejä. Tehtiin neljää juttua. Kaukot 10 metristä ihan ok, seiso-istu teki hienosti pylly paikallaan mutta seiso-maahan -vaihdossa tuli 10cm eteenpäin. Tunnari ok, mutta palautti ravilla, etsimistyöskentelyä kuitenkin Tiinakin kehui joten se on ainakin osattu opettaa oikein. Kokeillaan pari kertaa palkata se lelulla tai namin kanssa vauhdikkaammin, jos auttaa palautusvauhtiin. Samalla pitää vaan seurata ettei hajoa koko liike eikä vire nouse liikaa. Koska Luksi tykkää hypätä, niin kokeillaan tunnaria myös hyppynoutona. Sitten pitäis tehdä sellanen yleinen tokorata, jotta näkee osaako se niitä juttuja oikeesti vai onko se vaan oppinut tietyt ketjut. Eli esim. hyppynoutona tunnari, sitten seuraamista, seuraamisesta ruutuun, ruudussa maahan menneelle koiralle kaukot, sitten kaukoista ohjattuun noutoon valmiiksi laitetuille kapuloille jne.

Ruutuun ei mennyt koematkalta. Helpotettiin. Eka virhe se, että koira lakoaa heti maahan. Mun pitää vaan palkata nopeemmin ettei se ehdi. Toka virhe se, että koira jää sinne oik. alanurkkaan niin että on just sisällä, mutta aika riskillä mennään. Sillä oli kuitenkin tiedossa myös oikea paikka ruudun takaosassa, koska kun sitä ei palkattu etunurkasta, se nousi ja siirtyi taaemmas. Saatiin hyviä toistoja niin että pystyin itse olemaan kaukana ja Tiina heitti palkan läheltä. Yleensä Luksi on tosi kova ennakoimaan eikä sitä voi hämätä, mutta tää toimi sille hyvin, eikä se missään vaiheessa ruvennut kyttäämään Tiinaa.

Jos ehtii, niin ruutukäskyn voi toistaa kun koira meinaa jäädä liian eteen tai mennä maahan siinä.

Jossain vaiheessa se pisti ihan lekkeriksi ja lopulta kävin pannasta taluttaen viemässä sen ruutuun. Ei vihaisesti, mutta kuitenkin napakasti. En ehkä itse olis rohjennut, mutta kun ulkopuolisen silmät näki tilanteen ja sanoi että nyt on syytä vähän vaatiakin. Ja se toimi!

Meidän treenit on olleet vissiin aika pitkälti vaan kivaa ja hyvähyvää viime aikoina. Tietty kun on paljon uusia asioita opeteltu. Mutta oon ehkä vähän liikaa itse mennyt hyvähyvä-linjalle ja pelkästään kannustanut. Totta kai koiralta voi koko ajan vaatia sillä tasolla missään ollaan! Mun koira ei tosiaan siitä mene rikki, päin vastoin.

Ruudun loppuosaa (seuraamaan kutsua), sen piti olla varma, mutta ketut.. oma pää pitää aina kääntää huutaessa sinne puolelle mihin koiran haluaa. Kyllä se sit saatiin parin toiston jälkeen hakemaan paikkansa.

Luoksetuloa. Tässäkin jäi vähän epäselväksi onko kyse siitä että koira ei oikeasti osaa, vai tekeekäö se just niin huonosti kuin annan tehdä. Ehkä ne on osin sama asia, olen itse opettanut palkkaamalla huonoja ja kannustamalla yrittämään, että ei sillä pysähtymisellä ole niin väliä? Jos koira ei mitenkään reagoi käskyyn niin se talutetaan pannasta sinne käskynantomerkille ja kerrotaan että kuulitko, sanoin että tässä oli stop, siitä ei juosta iloisena vaan läpi. Ei sille tartte olla yhtään vihainen, kyllä se toimi ihan nätisti tehtynäkin. Toinen on oma käskytys. Jos mä sanon maaaa-haaan niin koira alkaa hidastaa sanan alussa ja plätsähtää mahalleen kun mun äänne loppuu. Eli ehtii tulla monta omaa mittaansa. Kun se käsky on napakka ja nopea, melkeen "mahn", niin kas kummaa kun maatui puolikkaan oman mittansa sisällä.

Seisomisia tehtiin niin, että Tiina seisoi taas namien kanssa lähellä ja heitti koiralle etujalkoihin namin käskyni kanssa samaan aikaan. Ei toimi kaikille koirille, mutta tälle toimii. Saatiin jo hienoja stoppeja aikaiseksi. Lumisella alustalla kyllä liukui, mutta koira kuulemma veti etujalat jarruksi heti. Mun käskyn pitää tässäkin olla tosi napakka STOP!

Vähän nyt on vielä arpomista menenkö ensi viikolla kokeeseen, minne ehdin jo meidät ilmoittaa. Luksi yski alkutunnista aika monta kertaa ja kauhisteltiin onko sillä jotain muuta kuin karva kurkussa. Lopputunnista eikä nyt kotona oo kuulunu mitään, joten ehkä ei ole. Olis ollu helppo perua jos koira olis sairas, mutta nyt en sitten tiiä.. turhan kesken kaikki, kaipais enemmän varmuutta, mutta kyllä se ne kaikki liikkeet on myös tehnyt niin että hyvin tulis ykkönen. Plääh.