Kotona iltapäivällä kapuloiden luovutusta. Puu, metalli, ohjattu, tunnari, kaikkia vuorotellen laskin tai heitin lattialle metrin-parin päähän itsestäni. Pääasiassa piti hyvin. Jos annoin kapulan koiralle suuhun, peruutin ja käskin hakea, se tuli hyvin tiiviisti luovutusasentoon. Jopa turhan tiiviisti. Jos kapula oli edessämme lattialla ja käskin hakia, koira jäi puolen metrin päähän luovutusasentoon. Ihan järjestään vaikka tein niitä sekasin. Mitä ihmettä?! Junnattiin tätä tosi pitkään ja kyllä se ihan fiiliksellä oli mukana. Käsiavuilla ("lähemmäs" -viittoma) tai itse hieman peruuttaen sain sen tulemaan perille asti. Toivottavasti tää on joku hetkellinen aivojumi eikä jää tavaksi!

Koira haki lelun ja halusi purkaa itseään rajulla leikillä. Kyllä se sit kuitenkin edellisestä keräsi vähän painetta. Leikittiin hetki ja päätin kokeilla kaukoja lelun kanssa. Ekana maasta seisomaan, olin varma että se kävelee mun luo sieltä tai ampuu suoraan leluun eikä kuuntele hittojakaan mitä sanon, mutta ehei! Hieno seisomaan nousu ja lelu siitä palkaksi. Tehtiin muutama muukin parin kolmen vaihdon sarja, seiso-istu oli tosi magee! Ei varmasti kestä pelkkää lelupalkkaa, mutta voihan näitäkin näköjään välillä palkata namin sijaan näin. Tulee aika paljon skarpimmat vaihdot.

***

Lenkin jälkeen phalla tunnari. Lumikasan edessä. Otettiin kaikki alkuhässäkät mukaan, kapuloita 5 + 1, ja nyt ukko vei väärät paljaalla kädellä (aiemmin hanskat kädessä). Oma toinen vasemmalta. Koira meni kerran vas -> oik ja palasi oik -> vas, otti oman suuhun, nosti päänsä, katsoi minua ja tiputti sen. Meni lumikasalle ja katsoi taas minua. Patistelin sitä jatkamaan ja lopulta se toi sieltä jonkun väärän. :/

Tässä vaiheessa sitten alusta kokonaan uudestaan, poistin sen minkä koira oli tuonut, ja mentiin ukon kanssa yhdessä kapulariville kyykkyyn, jotta koira ei näe minkä mä laitan. Mä laitoin oman ja ukko hipelöi vääriä. Nyt se etsiminen meni muistaakseni hyvin ja koira toi oman, jopa hyvin = tarpeeks tiiviisti, mutta se tippui suusta... ja joku alko hinkuttaa luovutusta, jei... yritin eka hyvällä vaan uudestaan, mutta kapula tippu aina vaan. Lopulta ärähdin oikeen kunnolla että nyt lopeta se pelleily. Kas, johan pysyi palikka suussa! Mua nauratti oman äänensävyn räikeä muutos ja virnuilin itsekseni, mutta tulipahan ne kehut ainakin tunteella. :D En nyt kuitenkaan palkannut sen kummemmin tollasta säätöä.

Sitten vielä yksi otos, nyt taisin vaa itse viedä oman. Oma oli sama koko ajan, nyt jo hyvin kuolattu. Nyt se sekä etsi että palautti sen hyvin ja sai maksisrasiansa.

En oikeen tajua mikä tossa luovutuksessa on. On vähän epävarma eikä ihan osaa? Miksi sitten suuttuminen niin selkeesti auttoi asiaan? Pelleilee vaan ja syljeskelee sitä huvikseen kun se kerta on sallittu - miksi se niinkään tekisi?