Lystin blogia lukiessani tulin miettineeksi, mihin kaikkiin paikkoihin olenkaan koirani usuttanut. Ihan pari päivää sitten löytyi lenkillä iso oja, jonka yli oli tehty lautasilta. Maavaraa oli sen verta että sinne ojan pohjalle sillan alle just koirat mahtui, ja sinne ne näyttämällä meni, molemmat. Eksän aikana tuotiin kerran sisälle kerrostalon pihaan hylätty marketin ostoskärry ja sinnekin koirani meni kyytiin sen kummemmin ihmettelemättä. Kuvaa (jonka tiedän olevaksi) ei löytynyt tältä koneelta, ja ulkoista kovalevyä en nyt kyllä jaksa alkaa sen takia penkomaan. Muita "mees tonne" -kuvia kyllä löytyi vaikka miten kauheesti. Joka ainoaan paikkaan se on mennyt itse, joko ihan itsekseen, tai sitten just vinkkaamalla että menepäs kattomaan :D

Seisoja ei pääse, mudi pääsee

Tää risukasa oli korkea!

Pitkospuut. Seisoja lutrasi veden kautta, mudi kävelee

Huomaa alanurkassa maassa seisovan seisojan kuono kiven korkeuden hahmottamiseksi

Yksi mun lempikuva<3

Okei, tänne sitä kiellettiin yrittämästä sen jälkeen kun se tippui kerran selälleen noilta tikkailta...

En ehkä uskois sen hypänneen sinne itse, ellen olis ollut mukana

Hyvästi rentouttava lukuhetki riipparissa - minä olen tuolla sisällä!!

Jumppapallo, puristuksissa jalkojeni ja seinän välissä sen jälkeen kun liikkuvan pallon päälle hyppivä mudi meinasi kaataa huonekaluni

Traktoriin kiipesin mammaa töihin moikkaamaan, enkä olis halunnu lähteä enää pois!

Joskus olen toivonut, että voisko se olla hitusen vähemmän apina, vähemmän yllytyshullu, vähemmän "minä olen kukkulan kuningas!", vähemmän uhkarohkea huimapää ja joskus edes suhtautua johonkin terveellä varovaisuudella tai jopa epäluuloisesti. Tällaisen koiran kanssa elämä on kuitenkin helppoa. En tiedä onko olemassakaan paikkaa mihin se ei viimeistään mun perässä luottavaisena kävelisi. Tai kiipeisi...