Lähitalon pihalla vähän tokoa, kun oli paketillinen vanhaksi menneitä nakkeja. Seuraaminen oli tosi kivaa ja sivuaskeleet siistejä, ei tietoakaan kokeen roiskaisuista. Sitten takapalkaksi reilu nakinpätkä ja luoksetuloja. Ensin väännettiin taas siitä, että ei ole koiran lupa päättää koska tehdään stoppi. Se nakki tietty himmasi vauhtia entisestään, mutta en luovuttanut. Halusin että koira unohtaa sen ja tulee kovaa ja saa multa toisen nakin. Kun tämä selvä, otettiin stoppeja. Käsky ja heti perään vapautus takapalkalle.

Noin muuten tänne ei kuulu mitään ihmeempiä, vähän laiskaa on ollut meno viime päivinä. Tänään mulla nousi vielä kuumekin ja huomenna sairaslomaa hakemaan, että eipä ainakaan koirien aktiviteetit alkuviikosta lisäänny. Torstaina alkaa uusi tokokurssi sisätiloissa ja siihen mennessä mun on parasta olla terve!

Ai niin, mudi takas tossun alle -projeksi voi ihan hyvin. Ukkelin kanssa se oli ulkona sekä ollut tosi hienosti vastaamatta räyhäävälle koiralle että myös murrannut jollekin toiselle kieltoa uskomatta. Ravistus oli kuitenkin tuottanut tulosta ja mudi vaikeni. Rappukäytävässä känninen naapurin ukko oli tullut niille jotain höpöttämään ja koirat ei olleet korvaansa lotkauttaneet. Mun kanssa sen sijaan tossa joku ilta, kun oltiin mudin kanssa kaksin remmilenkillä, se sai minutkin hätkähtämään murinallaan. Tuli hoippuva ukko kaljapullo kädessä vastaan, se morjensti jo kaukaa. Katsottiin sitä molemmat, sekä koira että minä, mutta ei sanottu mitään. Koira jatkoi penkan haistelua. Kun puliukko oli lähellä, se olis halunnut tulla kättelemään minua. Höpötti jotain ja ojensi kätensä. Koira seisoi vierelläni remmi löysällä ja päästi siitä sellasen äänen että ei jäänyt paljoa mietittävää. Mölysihän se nuorempanakin, mutta se oli silloin sellaista paljoa ääntä tyhjästä -räyhää, epävarman nuorukaisen uhoa. Nyt sävy oli aivan erilainen ja koira itsevarman rauhallinen, hyytävä murina vaan ilmoitti että parasta kun vedät sen käden takaisin ja askelkin lähemmäs niin... en edelleenkään vastannut pultsarille mitään, koiralle totesin että anna olla, mennään vaan. Ja niin mentiin, koiralle ei jäänyt tilanne ollenkaan päälle, ei tainnut edes taakseen katsoa.

Odotan kyllä suurella mielenkiinnolla luonnetestiä ja sen tuomarin tulkintaa koirastani!