Koulun kentällä kävin. Alkaa olla todellinen ongelma löytää aurattuja mutta ei-luistinrata-kenttiä.

Virittelin eka ruudun ja kentältä sopivasti löytyneet mustat jääkokkareet luoksetulon merkeiksi. Koira sai alottaa luoksetuloilla. Jätin yhden välin käyttämättä eli seisoin itse "maahan-merkillä" jotta ei tule niin pitkä matka ja edestakas takapalkkakipolle juoksua minulle. Eka stop tosi hieno Luksiksi, vapautus taakse. Seuraavana läpijuoksu, oli jees, vapautin samalle takakupille kun oli ihan mun luona. Päätin että vielä yksi läpijuoksu ja sit riitti kokonaan tää, kun stoppi oli ollut oikein hyvä. Vaan vielä mitä, koirapa ennakoi ihan törkeen monta kertaa. Laukalla se joka kerta tuli mutta seisahtui viimeistään vähän merkin jälkeen itsekseen. Voi aargh, meinas jo hermo mennä, mutta päätin että mehän toistetaan tää kunnes elukka juoksee mulle asti. Jälkeen päin kotiin ajaessa jäin miettimään, että onkohan sillä niin väliä, tartteeko sitä saada juoksemaan merkkien ohi treeneissäkään? Vauhdista voi toki palkata jo ennen merkkiä. Toisaalta olen sitä mieltä, että tule on tule ja koiran tehtävä on vain noudattaa annettua käskyä, eikä arpoa mitään stoppeja sinne itsekseen. Toisaalta kun sen kanssa on ollut sekin ongelma, että se lähtee aivan liian kovaa, niin siihen varmaan kyllä auttais jos ei koskaan ottais merkkien ohi läpijuoksua. Eli palkka joko merkille stopista tai merkki-merkki välillä laukasta? Tätä pitänee vielä pohtia.

Sitten koemittainen ruutu. Paineli hyvän matkaa suoraan, kunnes alkoi kaartaa iloisena kohti vikaa luoksetulomerkkiä. Huusin "stop!" sen perään, mutta piski vähät välitti. Kokkaretta haistettuaan se pysähtyi itse seisomaan kääntyen katsomaan minua, jolloin annoin sille uuden käsimerkin ja ruutukäskyn. Sinne meni hienosti. Kutsuin sen sieltä luokseni palkattavaksi. En oikeen tiedä mitä tapahtui, eikö se löytänyt ruutua heti, vai päättikö se vaan että käynpäs vilkaisemassa ton toisen ensin, kun ei edes totellut pysähtymiskäskyä? Pitäis jotenkin harjoitella sellasta, että lähetän sen menemään ja pysäytänkin kesken kaiken = kuunneltava pysähtymiskäskyäkin! En vaan keksi miten sitä vois tehdä ilman että se vaikuttaa ruutuun menoon. Pitää lähettää tyyliin vaan namikipolle (ja varmistaa että avustaja ottaa sen pois jos tai KUN elikko ei "kuule").

Seuraavalla lähetyksellä meni suoraan ruutuun, siitä palkka. Sit tehtiin ruudun lähellä kolmella eri sivulla aina takaosaan hakeutumista, oli hyviä. Lisäksi niin, että koira, ruutu ja minä oltiin L-kirjain: koira nurkassa ja minä ja ruutu päissä, eli siis evl:n merkiltä ruutuun-osaa lyhyemmillä välimatkoilla. Tosi hyvin ohjautui, se on tajunnut jotain! :)

Seuraamista. Pitempää pätkää, pitkä juoksuosuus käännöksineen (tuli ikävä remmiä, olis tarttenut huomauttaa ihan reilusti), sivuaskelia, paikallaan käännöksiä. Oli siellä paljon hyvääkin pätkää.

Istuminen, oli priima.

Metallihyppynoutoa lumipenkan yli :D Ekan palkkasin suoraan, tokan otin luovutukseen asti (hiinä ja hiinä oliko turhan väljä, lisäks vähän vino, korjaututin), kolmas taas suorapalkka ja juoksin vielä karkuun. Koirasta penkka oli superhauska hyppyeste!

Uudestaan ruutuun, olin jättänyt sinne palkkarasian koiran huomaamatta. Hyvin meni suoraan ruutuun, mutta ehti vajota rasialle itsekseen maahan ennen kuin olin saapunut paikalle avaamaan sen. En tiiä pitäiskö rasia olla valmiiksi auki, jotta sais palkat heti eikä menis maahankaan.

Lopuksi vielä kaukoja valmiiksi ruudussa olevalla takapalkkarasialla, johon latasin vaan taskusta munuaisen paloja. Eka istumaan nousu seisomiseksi, korjasin ja uudestaan. Seiso-istu oli hyvä mutta seiso-maahan paska, ei valitettavasti toistanut ollenkaan sitä mitä on kotona viime päivinä hinkattu. Sit vielä pelkästään m-i vaihtoja n. 15 metristä, alko tulla tosi hyviä ja koirakin oli jo varma että istumaan istumaan, ei seisomaan. Loppuun ihan metrin päästä ohjaten muutama sekalainen vaihto.