Iltapissalla. Meninpäs ladulle tohon talon taakse ottamaan miettimäni pikatreenin. Valot, hyvä pinta eikä ketään missään. Pihassa oli. Luoksetuloa tehtiin takapalkalla. Eka seisomaan stoppeja, muutama läpijuoksu, sit taas seisomisia. Sen jälkeen maahan menoa. Havaitsin, että kun vaihdan käskyn "maahan!" -sanasta pelkäksi "MA!", niin koiralta jää yksi ylimääräinen laukka-askel ottamatta. Se ei siis ota kahta vaan vain yhden. Olis iso parannus. Onhan tästäkin mulle jo aiemmin vinkattu mutta nyt vasta meni kunnolla tajuntaan... loppuun vielä maasta sivulle tuloja, palkkailin sekä kädestä että taakse namialustalle vapauttaen. Vähän se oli sellasta hilluntaa koko treeni, mutta ainakin into ja vauhti oli kunnossa, ja jätin mä muutaman paskan palkkaamatta, ni ihan hyvä kai :)

Tänään lenkillä käskyttelin koiraa vähän. Esim yksi tällainen: kaukaa maahan ja kun olin tullut vähän lähemmäs, nostin sen kaukokäskyllä istumaan. Hemmetti, sehän nousi, ja istumaan eikä väärin seisomaan minkä se usein tekee! Vaihteeksi oli kuulo auki ja aivotkin täysillä on-tilassa -päivä!

Lenkiltä kotiin tullessa ystävämme mäyräkoiramies oli taas pihalla. Mäyris fleksin päässä. Mä ja L mentiin reunassa, J&T oli keskellä ja mäyrismiehen fleksin nappula taas rikki. Koira räyhää ku sekopää ja setä päästi sen ihan melkeen Tytin jalkoihin. Joku hikinen kymmenen senttiä jäi ilmaa väliin. L oli kerran murissut sille mutta nyt oli jo hiljaa menossa nätisti ohi. Tytti ei ees kattonu päin, se on kyllä niin ihanan "evvvvk - edes katsoa". Jounilla sitten palo pinna, se otti Tytin selkänsä taakse ettei se saa osumaa, otti muutamaan askeleen kohti mäyrissetää ja sano sille että pidäpä kuule se koiras nyt oikeasti kurissa äläkä päästä sitä tänne. Setä mutisee jotain että joo joo, koira jatkaa rääkymistä, kuului edelleen sieltä 100m päästä parkkikselta kun rappumme ovi meni kiinni takanamme... no, ensanoenäämitään.