19.3. kolmas voittajaluokan koe. Olispa välillä eri tuomari, en kehtais sille samalle taas mennä. Niitä ei vaan tiedä etukäteen - vaan ylituomari (evl) on ilmoitettu ja muille luokille voipi olla kuka tahansa. Neljä viikkoa aikaa. Kirjailin vähän suunnitelmia ylös.

Ensin oma fiilis. Olen miettinyt asiaa, ja luulen että mun jännittäminen näkyy kolmessa kohtaa:

1) kehän reunoilla vuoroa odotellessa. L räyhää muille koirille. Treeneissä se lopettaa sen paljon paremmin, mutta tuntuu että kokeessa ei. Mua jännittää, ja puolustusviettinen koirani lukee sen minusta aivan varmasti. Tulkitseeko se, että stressaan niitä muita koiria itse? Tai väliäkö sillä, se tulkitsee että mulla ei ole itsevarma ja hyvä olla siinä tilanteessa, niin se yrittää "suojella" mua?

2) istuminen. Koska en ole varma, koirakaan ei ole, ja se tekee sen minkä on ensin oppinut (seisominen)? Mun pitää uskoa siihen. Hokea mielessäni että istuistuistu, kyllä se istuu, niin sitten se myös istuu.

3) luoksetulo. Tätä mä en oikeen ymmärrä. Viikkoa ennen koetta se teki treeneissä hyvinkin ysin luoksetulon. Ehkä se ei kuitenkaan vaan osaa, ja kun jännitän, koiran osaaminen ei riitä ja se tulee läpi? Tai sillä on kiire mun luo koska olen niin poloinen parka ja vapisen siellä kaukana? Nääh, kyllä se ruutuun ja noutoihin irtoaa oikein hyvin. Se ei ole ennakkoon tarpeeksi kartalla mikä liike seuraavaksi tulee, eikä se osaa odottaa stoppia vaan pinkoo vaan täysillä luokse, ja siksi käsky ei myöskään mene jakeluun? Se on mun epävarmuudesta johtuen itsekin epävarma eikä halua yksin pysähtyä siellä kaukana, mutta mun lähellä (maahan meno) kyllä jo voi? Mutta kun se jää ihan rauhassa odottamaan kutsua kun kävelen pois. Haluaisin ymmärtää miksi se juoksee läpi niin voisin korjata asian.

No sitten, kävin liikkeet läpi ja suunnittelin mitä millekin pitää nyt tehdä:

Kehäänmenotarkastuksia täytyy muistaa tehdä, että pysyy rutiinina. Paikallaolo on hyvällä mallilla, ylläpitotreenit riittää, kunnon palkka ja lyhyt aika että pysyy motivaatio kohdillaan. Seuraamista viilataan, mutta en usko että saan sitä koskaan vakiintumaan, vaan koiran vireestä ja ties mistä kaikesta riippuen ne pienet virheet on erilaisia. Istumista nyt paljon hyvin eri tilanteissa, arjessa ja treeneissä. Eri äänensävyillä ja eri fiiliksellä itse. Toisaalta myös kuuntelutreeniä eli asentoja sekaisin.

Luoksetuloon opetan sille jonkun fyysisen vihjeen, esim. pään silityksen. Paljon, paljon stoppeja arjessa ja treenissä. Ruutuun hahmottamisharkkoja: ruutu rakennetaan niin että koira ei näe sitä. Ruutuun eri tilanteissa, suoraan seuruusta, leikin kesken tms. Ruutu on AINA suoraan edessä tai suoraan sivulla (evl), vinoon lähtemiset pitää kieltää kokonaan. Ja kun huudan koiran perään seis, se piru vie pysähtyy silloin! Ruutua etsitään kun käsky on "ruutu!", mutta kun huudan seis, etsiminen loppuu siihen paikkaan! Häiriöharkkoja, joissa on merkkejä tms rojua, ja edelleen kielto kun lähtee vinoon niille. Haluan iskostaa sen päähän että ruutuun juostaan aina suoraan eikä lähdetä kaartamaan minnekään. Erikseen ruudussa pysymisiä kun liikkuri huutaa käskyä, ja lyhyeltä matkalta oikean paikan hakemista naksun kanssa. Samoin seuraamaan tulemista erikseen.

Noudoissa kaikissa yhteinen ongelma on palautusvauhti. Luovutukset ja pidot oli nyt jees, joten niillä varmaan riittää ylläpitotreeni. Panostetaan enemmän siihen, että palkka tulee kapulan nostamisesta tai paluuvauhdista. Ei liikaa kokeenomaisia harkkoja, vaan sekaan paljon noutoleikkiä: jos koira on hidas, avustaja varastaa kapulan pois. Tai juoksen itse koiran kanssa kilpaa kapulalle. Juoksen karkuun kun se palauttaa, ja kiemurtelen niin että koiran pitää todella tavoitella luovutuspaikkaan pääsemistä. Kapuloiden ja lelujen kanssa vauhtinoutoja, seuraava lentää aina toiseen suuntaan kun koira on tuomassa ekaa. Ja niin edelleen.

Tunnarissa yritän päästä takas siihen mitä se aluksi oli. Koirasta oli kauhean hauskaa etsiä yhtä kapulaa ja se toi sen mulle laukalla takas. Alkuasetelman ei tartte aina olla niin kokeenomainen; toisaalta rituaalit on tärkeitä että se muistaa mistä liikkeestä on kyse. Ehkä kokeilen sitä, että teen valmiiksi eri kasat ja lähetän koiran suoraan toiselle etsimään seuraavan oman. Tässäkin voi varmaan peruuttaa karkuun kun koira on etsimässä omaa.

Kaukoille tekniikkaa edelleen. Sen treenaaminen tuskin koskaan loppuukaan.

Liikkeiden välille kokeilen seurauttamista, onhan meillä se ns. arkiseuruukäskykin, pitänee herätellä se henkiin. Sitten pitää tehdä vähän liikkeiden ketjutusta ja kehän laidalla odottavan palkan muistuttelua. Mulla oli nytkin kokeessa koiran nähden jätetty remmin ja manttelin kanssa samaan paikkaan rasia maksamakkaraa, ja sekin saattoi olla yksi syy miksi koiran menojalka niin vipatti... vähän malttia siis ja luopumisharkkoja.