Tokotunnin alku: ykkönen vetää omistajaansa pitkin liukasta tietä, kakkonen sinkoaa ykkösen perään, kolmonen syöksyy sekaan räyhäämään, ja kun nää tulee sisälle, nelonen saa raivarit ja huutaa kilpaa omistajansa kanssa (=minä). Mä en vaan saa sitä vaikenemaan. Hävettää ja vituttaa. Tosin eipä ollut ollut hääppöistä katseltavaa se ykkösen menokaan, ja kouluttajamme nauroikin että pitäiskö teille pitää kilpatokon sijaan tänään tunti arkitokoa, taitaa tarttea kaikki vähän kurinpalautusta. ;P

Aloitettiin 'sosiaaliringillä', se tavallinen eli muut pitää koiransa perusasennossa kontaktissa ja yksi kiertää pujotellen muiden ympäri. Seurautin mudin käskyllä, oli hienoa - kontakti ei tainnut katketa kertaakaan. Odotellessa ehti kerran vilkaista ohittajaa. Teetin välillä maahan menoja kun pelkkä pönötys on niin tylsää. Luksi on tällaisissa paljon parempi niissä, missä me liikutaan. Kun toiset liikkuu ympärillä, sitä ahdistaa enemmän. Koska se ei voi olla varma että ne ei tule iholle ja sen pitää vaan olla aloillaan "toisten armoilla"? En tiedä voinko mä sitä siitä syyttää. En tiedä olenko itse luonut siitä tollaisen, epäsosiaalisen, vai onko se vaan sellainen. Se alun räyhäkin.. ahdas eteinen, hirveesti koiria, mudi murraa. Miksi? Koska ne on liian lähellä ja sitä ahdistaa? Mutta miksi ahdistaa? Miksei se luota että ei sille mitään tapahdu? Eihän sillä oo mitään negatiivisia kokemuksiakaan. Voiko se vaan olla tollanen, pitäiskö mun antaa sen olla ja luovuttaa? Muriskoon? Turpaan mättäminen ei ainakaan oo auttanut mihinkään. Tätä menoa saan sen varmasti vielä joskus kääntämään aggren minuun.

Sitten seuraamista yksitellen. Omaa vuoroa venatessa tein metallihyppynoutoa. Jotta en häiritsisi aloittelevaa yksilösuorittajaa, vein kapulan heittämisen sijaan. Ekalla vähän hidas nosto, ja koira tuli kapulan kanssa suoraan sivulle. Hyvä olis ollut mutta kun meidän luovutus edelleen on edessä. Otin pari kertaa eteen luovutuksen pelkiltään, palkka niistä. Sitten uusi hyppynouto eri kapulalla. Nosto oli parempi. Hypyn jälkeen koira katsoi mua pää kallellaan ja näytti niin siltä että mä kyllä tiiän tän jutun. Suoraan sivulle meni. Ja minä hemmetin urpo vielä palkkasin sen siitä!!! Selkeesti se tietää että kapula luovutetaan edessä ja sit tullaan sivulle, ni hyvin voi oikasta suoraan sivulle kapulan kanssa. Vaan ei voi. Tätä tehtävä nyt lisää eikä missään nimessä palkata oikomisia, ja sille voi ihan kunnolla kyllä huomauttaa että kuule, se ei mene noin, ei käy.

Seuraamisessa meille seuruu-jäävät-kaukot-luoksetulo-hässäkkä. Seuruussa voittajan kamaa sivuaskeleineen ym, jäävistä tais tulla vaan istu ja maahan, niistä joko normaali paluu koiran luo, paluu koiran taa ja siitä koira lennosta mukaan jatkamaan seuruuta, kaukokäskyjä tai luokse kutsu. Luksi kuunteli tosi hyvin. Ongelmia oli juoksusta seisomaan jäämisessä (seisominen ylipäänsä, oli epävarma istuisko) ja siinä pysymisessä kun juoksin koiran taakse (kiertyi perään). Toinen hankala oli liikkeestä maahan menosta tehtävä kaukokäskyjen istumaan nousu. Koira oli meinaan sinnikkäästi varma että halusin sen nousevan seisomaan. Liikkeestä seisomisesta kaukojen istu oli hyvä, ei tullut eteenpäin, samoin muut kaukot. Palkkaa sai aika tiheesti, lopuksi kunnon leikit. Oli hyvä harjoitus, ohjaajalle että kuuntele tarkasti liikkuria, ja koiralle että kuuntele tarkasti ohjaajaa, nyt ei tehdä niin ku yleensä, vaan rikotaan kaikki tutut kaavat, joten älä oleta ;)

Sitten uutena asiana merkki. Mä en oo tätä tarkoituksella just nyt ottanut, kun pelkään että sotkee ruutuun. Kokeilin nyt kuitenkin. Kierrä-käsky oli koiralla muistissa, irtoaa kauaskin. Olen palkannut koiran heittämällä merkin taa, mutta syytä olis enemmän ottaa se takaisin sieltä, siis todella käydä kiertämässä ja tulla edelleen kovaa mua kohti. Siirsin siis palkkaamaan taakseni tai jalkoihini. Tän tarkoitus oli saada koira merkin takana ollessaan katsomaan minua. Lisäksi Tiina sanoi olevansa varma, että jossain vaiheessa väännän mudini kanssa siitä, onko merkki pakollinen vai saako sieltä oikoa suoraan kapuloille/ruutuun, kun kyl mää taas tiedän mitä tässä tehdään! Kyl se tuntee mun koiran aika hyvin ;P Kannattaa kuulemma jo alusta tehdä tälle sellasia, että merkin takana kaukana on jotain, mitä vaan kiinnostavaa. Kierrä tarkoittaa silti "kierrä ja palaa mua kohti ellen muuta sano". Siksi palkka pääosin myös mun luona. Irtoaminen ei oo meidän ongelmia, mutta voi olla että se joskus koettaa oikoa ettei mene merkille asti ennen kuin kääntyis palaamaan, mutta se on sit sen ajan säätö.

Toinen ongelma on se, että stop-käskyllä kaukana oleva Luksi vajoaa tooosi herkästi maahan. Hienosti meni merkille ja pläts maahan :P Miten niin tehty maahan menoja paljon? Sanoin että tätä samaa on esim. siinä, jos teen ruutua ja koira lähtee väärään suuntaan, niin maahan plätsähtää huusin mä mitä tahansa. Ruutuhan on jo nollilla jos koira menee maahan sen ulkopuolella, joten se on todella saatava ymmärtämään että stop ei tarkoita samaa kuin maahan! Seisomisen alkeisopetuksessa käytetty käsiapu toimi ja koira pysyi sen avulla sesomassa. Tehdään sille nyt seisomaan pysähtymisiä arkitilanteissa ja niin, että joku tuttu houkuttelee koiran minusta kauas ja saan pysäytettyä sen sitten. Tätä se ei ihan osaa, joten autetaan käsiavulla niin kauan että liike vahvistuu. Kyse ei ole siitä etteikö se kuuntelisi, kuten esim. aiemmin noissa kaukojen vaihdoissa oli.

Erikseen siis vauhdikkaita kiertoja, seisomaan pysähtymisiä ja naksun kanssa lyhyellä etäisyydellä tasapainoon hakeutumisia niin, että kun liikun merkin ympärillä, koirakin liikkuu siten että ollaan aina kohtisuorassa naamat vastakkain.

Loppuun paikalla makuu. L viimeisenä oikeanpuolimmaisena. Menin piiloon, pari minsaa aikaa. Kuulemma oli maannut liki viiksikarvat värähtämättä piiloon tuijottaen koko ajan, ei mennyt lonkalleen, ei vilkuillut muita, ei mitään. Kaikin puolinen sellanen "nyt et mitenkään keksi mitään mistä voisit komentaa". Ihmeitä tekee kun tunnin alussa vetäsee kunnon raivarit ;D Vapautin suoraan maasta, kilteille mudeille oli maksalaatikkokippo taskussa.

Eteisessä pois lähtiessä ihan eri koira. Vähän murahteli taas ryysiksessä mutta ei mitään verrattuna alkutunnin räyhään. Käveltiin kotiin (~3km), mennessä J heitti meidät kauppareissun yhteydessä autolla.

Tätä kirjoittaessani mudi sai syötyä ja toi kuppinsa. Otin sen hajamielisena tohon pöydälle. Mudi lähti hakemaan lisää. Eka tuli tytin muovikippo, mistä se oli äsken syönyt ruuanjämiä kylppärissä. Otin senkin vastaan. Mudi meni hakemaan vielä lisää. Tiesin että kylppärissä on jäljellä tytin metallinen ruokakippo, mistä se aiemmin oli syönyt nappulaa, ja samanlainen metallikippo jossa on koirien vesi. Tytin ruokis tuli seuraavana. Sitten jo ihan keskeytin kirjoittamisen ja pyysin että hae vielä. Tuoko se vesikipon? Mudi menee kylppäriin, hetken on ihan hiljaista, sitten mudi tulee sieltä ulos, ei kuppia, koiralla korvat pystyssä ja se heiluttaa häntää. Pidäksää mua ihan tyhmänä, ei sitä kippoa kuulu tiskiin kerätä!! Tästä älyn loistosta koirani sai jälkkäriksi vielä pienen luun. :D