Loppui hallitokot tänään. Tiina pitää omien kiireidensä vuoksi uuden kurssin vasta joskus toukokuussa. Lupasi kyllä joitakin irtotunteja ryhmälle esim. kolmen viikon välein pitkin kevättä, mutta ne on kai sitten ulkona. Just kun ehdin tottua ihanaan SISÄHALLIIN.

Aloitus paikallamakuulla, olin piilossa, varmistin etukäteen että Tiina kieltää siltä kaikki sivuille vilkuilut. Koira oli maannut oikein kivasti. Pari kolme minsaa vissiin oli aika. Käskytys yksitellen sivulle, L oli kolmantena. Ekan käsky oli istu, tokana möreä-ääninen mies jolla kyllä myös "sivu", mutta ei mennyt sekaisin mudiseni :D

Yksi teki ruutua ja muut omalla ajalla hyppyä. Otin vinohyppyjä (loistava), sitten yhden avoimen luokan hyppy-istu-hyppy -liikkeen, jossa istuminen oli aika työn ja tuskan takana. Seisoo ja makaa kyllä mutta ai mikä istu. Käsiapu ja seuraavalla meni sit pelkällä käskyllä. En tiiä oliko järkeä junnata tällanen just ennen koetta, mutta ei se nyt hyppynoudossa mitään istumisia siellä tarjoa, ja toisekseen vastustan ajatusta että koulutetaan vaan koetta varten liikkeet kaavamaisina koiran muistiin. Mä haluan että koira tekee kuten käsketään. Luksi on vielä sen tyyppinen koira että se ottaa nopeesti "mä tiiän kyllä mitä seuraavaksi tapahtuu" -fiiliksen ja alkaa ennakoida. Siksi sille kuunteluharkat on oikein poikaa, muistaapahan kuka käskee ;)

Hyppyesteellä lisäksi hyppynoutoa vieraalla puukapulalla. Ekan heitin, palautti ravilla, aargh. Matkakin oli kyllä tosi lyhyt mutta silti. Tokalla jätin koiran kapula suussa venaamaan ja menin toiselle puolen. Nyt toi laukalla eteen. Hyvää oli se, että L ei kertaakaan meinannut oikoa sivulle :)

Ruudussa lähetys vajaalta matkalta, kun ei ollut kunnolla tilaa. Lähetyspaikassa oli muut kolme koirakkoa ympärillämme ja näin jo alkuvirittelyistä että koira on ihan kuutamolla. Lisäksi se lähetyskohta oli siellä melkeen eteisessä, missä yleensä ei tehdä mitään muuta kuin käydä omalla kupilla välillä juomassa. Ekalla käskyllä ei irronnut montaa metriä ja katsoi vaan että mitä häh. Mentiin vähän lähemmäs ja toistettiin virittelyjä, niin sitten näin, että perusasennossa koira on bongannut ruudun. Sinne meni hienosti, tehtiin koko liike loppuun. Muuten jees, mutta koira oli nytkähtänyt maatessaan ruudussa liikkurin "käskystä". Tätä paikkaamaan seuraavaksi jokunen toisto niin, että vein koiran ruutuun maahan ja otettiin loppuosa. Tiina käskytti mut kävelemään sen kaavion ja huusi "käsky" ja "kutsu" muutamaan kertaan. Ekalla koira lähtikin tulemaan, josta kielto ja palautus. Sen jälkeen muutamalla "käskyllä" oli nytkähtänyt, mutta menin kuitenkin palkkaamaan niistäkin, kun pysyi. Lopuissa ei enää edes nytkähtänyt.

Tän jälkeen helppo leluruutu, jossa Tiina vei lelun. Meni kovaa. Loppuun sellanen, että ruutu oli tyhjä mutta Tiina heitti palkan, kun koira oli mennyt sinne sisään.

Seuraavana tunnari yksilöliikkeinä. Osalle tötsien alle, osalle heinäkasaan. Jännä miten erilaisia koirat on, oli tosi hyödyllistä nähdä muidenkin alkeistreenit :) En siis tehnyt mitään omaa, vaan istuttiin syrjässä ja katsottiin. Luksille ensin kaksi läjää vääriä, seistiin itse keskellä ja toiset eteeni ja toiset taakseni. Ensin liikkuri vei oman sinne eteen. Koira oli aika hitaalla ja haistelukin oli harrasta, mutta oikea sieltä tuli. Palkka ja sen jälkeen sama oma takana olevaan läjään. Täältä löytyi oma nopeemmin. Luovutukset oli kummassakin kunnossa, ekassa otin sivulle asti, tokassa palkka kun ei reagoinut edestä liikkurin käskyllä sivulle. Tällasia voi tehdä lisääkin, mutta tärkeetä että lähettää koiran selkeesti eri suuntaan eri väärille, jotta se ei luule että jotain meni pieleen ja otetaan sama toisto uudelleen. Oma voi olla sama.

Sitten otettiin tunnariin muovitötsät, meille niitä oli 8kpl epämääräisessä muodostelmassa. Oma piilotettiin yhden alle, vääriä ei ollut. Luksilla on tosi hauska tekniikka: se etsii työntämällä nenän tötsän päässä olevasta reiästä. Kun oma löytyy, koira ottaa tötsän suuhun, tiputtaa sen viereen ja ottaa sitten alta paljastuneen kapulan ja tuo sen ihan polleena mulle :)

Lopuksi vielä sosiaalirinki, jossa yksi kiertää ja muut pitää perusasennon. Ei ongelmaa. Sitten koirakuja jonka läpi yksi suorittaa luoksetulon. Vähän hämillään ja jo uupumaan päin oleva koira, mutta tuli ihan hyvin kuitenkin.

Vähän se ruutu jäi harmittamaan mua. Miksi ees yritin kun näin että koira ei oo bongannut sitä? Lisäksi yksi koira joka oli juuri tekemässä omalla vuorollaan ruutua, sai hepulit ja veti pitkin hallia ja tietysti myös sinkosi sieltä meidän luo. Istuin lattialla, L istui mun edessä ja katsoi mua eikä nähnyt että sen selän takaa jyrää vieras koira. Mä kumarruin oman koirani yli, siinä vaiheessa L huomaa kanssa että hei jotain outoa nyt. Otin omaa pannasta ja toisella kädellä pysäytin (enemmän henkisesti sillä eleellä) vieraan koiran ja murahdin sille jotakin huspois. Uros sekin oli mutta nuori, eikä se tappelemaan ollut tulossa, siksi riitti käden väliin laittaminen ja se vaihtoi suuntaa heti. L tietysti tässä vaiheessa ilmoitti kanssa painokkaasti että mee vittuun siitä, ja olis halunnut jäädä vielä perään murisemaan että pysykin siellä v:ssä. Sai sanoa ihan napakasti omallekin että kiitti mutta haloo, se meni jo ohi koko tilanne. Onneksi ne piti sen sitten jatkossa kiinni eikä se päässyt uudelleen karkaamaan. Mä kovasti yritän ymmärtää, kun oikeastaan vähän pelkään nipoksi leimaamista, mutta en voi sille mitään että ei oikeen riitä ymmärrystä ja vituttaahan se että noin pääsee käymään. Yritän silti olla itsekin, että meni jo, enkä jää märehtimään. Tässä asiassa oon ehkä viime aikoina vähän tehnyt parannustakin sitten L:n ekan elinvuoden, jolloin stressasin tollasia ihan kauheesti. Ei mun koira niistä näemmä pilalle mene.