Laadidaa. Runttasin koirani hankeen ku ei muukaan mennyt jakeluun. Tiedän ja oikeastaan olen samaa mieltä, että väkivalta alkaa kun taito loppuu, mutta mitä muutakaan on enää jäljellä kun muu ei auta?

Oltiin siis lenkillä, meillä koirat irti. Käveltiin polulla ja tyypit leikki siinä ehkä 20-30m päässä. Oli jo vähän hämärää. Sitten kuuluu edestä "otatteko koirat kiinni!". Kutsutaan heti omiamme, L sanoo siinä rytäkässä kerran "hau (mitähähkukahuutaaonkotäälläjoku!)" ja tulee pikana mun luokse. Tytti jää ekan kutsun jälkeen toljottamaan sinne eteen mistä ääni kuului, jolloin ukko huutaa sitä uudelleen, ja nyt se tulee. Ukko ottaa omansa remmiin ja väistää jonnekin kauemmas, mä otan töppöstä pannasta ja väistän sen kanssa metrin penkkaan. Toisessa kädessä mulla on pulkka, sen tökkään hankeen pystyyn. Ääni huutaa, että onko kiinni, johon vastaan että joo, tulkaa vaan.

Ja sitten alkaa... L murisee. Sieltä tulee tyttö ja lappari tms. Sekin koira murraa. L räyhää kunnolla, sekin alkaa räyhätä. Kiellän omaani. Hittoako edes aloitin! Olisin antanut vaan huutaa niin oltais kaikki säästytty. No, kun kerta alan kieltää niin se on vissi että sitten kielletään kunnes koira tottelee ja on hiljaa. Ja koska se ei usko muuten, lopulta ruttasin sen tantereeseen sen verta ronskisti että kerta kaikkiaan loppu se pullikointi. Jossain välissä tyypit menee ohi ja sanon "anteeksi jos ehditte pelästyä meidän koiria" ja se vastaa että ei mitään, hää huusi vaan varmuudeksi heti että ottaa kiinni, kun sen koira on vihanen tms eikä halua että koirat kohtaa toisensa.

No sit me tehtiin mudin kanssa sopu ja jatkettiin matkaa. Pulkkamäessä se kiljuu ihan sekona ja juoksee pulkan vieressä ja mulla meni hermo. Onko vaikee niinku olla hiljaa häh?! Että sellanen rentouttava lenkki.