Olipas lenkki. Alkuun mudin osalta murinaa vastaantuleville koirille. Aika lievää, mutta olen taas viime päivinä ollut tiukkana ja komentanut kunnes hiljenee. Niin tein nytkin, ja samalla tuli motkotusta remmikäytöksestä, kun sai fleksinsä ihan sekaisin. Sitten päästettiin ne jäällä irti ja nehän pisti saman tien painiksi. Takaa tuli vaan ihan hetikohta hiihtäjä hyvää vauhtia, ja huudettiin kaukana (70m? 100m?) edessä olevat koirat luo. Mudi makaa selällään siellä ja sätkii ja Tytti pyörittelee sitä hangessa. Ei me nyt kuulla hei! Karjuttiin sitten ukon kanssa yhdessä muutama mylväys että saatiin jotain tapahtumaan. Joo, enemmän Tytin vika kun se pidätteli mudiani, mutta kyllä mudiseni olis sieltä päässyt kanssa jos olis oikeasti halunnut :P Totesin että tää käytös ei ole nyt sellaista että keskellä taajamaa muiden ulkoilijoiden seassa olisi mitään oikeuksia olla irti, joten mudi joutui saman tien remmin jatkoksi. Ukon kanssa mietittiin, että osaakohan se yhdistää sitä ollenkaan enää huonokuuloisuuteensa. Epäilen, mutta käytännön kokemus kyllä kertoo että tällaisen jälkeen se taas kuulee paljon paremmin. Jotenkin se heti takas remmiin joutuminen siis vaikuttaa koiraan.

Pysähdyttiin kattilansillan koulun kentälle tokoilemaan. Tein luoksetulon stoppeja takapalkan kanssa. Alkuun perus liikkeestä seisominen, sitten juostiin yhdessä namista poispäin, sitten ihan luoksetulona. Tuntui vähän tahmealta, mutta kyllä ne taisi loppua kohti ainakin olla ihan hyviä. Vaihdoin palkan palloon, jonka heitin itse koiran yli (matkakin lyheni samalla heittoetäisyydeksi). Ehkä se lelu kuitenkin olis parempi, en tiedä. Tarttis vaan avustajan heittämään. Sitten muutama luoksetulon maahan meno. Ekalla ajattelin panostaa nopeuteen ja annoin koiralle suullisen käskyn kanssa kaukokäskyjen maahan-käsimerkin. Hämmensi selvästi koiraa ja se jäi seisomaan. Tyhmä minä. Seuraavissa pidin käteni kurissa ja sanallisella käskyllä maahan menot oli ihan jees.

Yksi liikkeestä istuminen takapalkkanamin kanssa, alun seuruu vähän normaalia pitempi. Istui, vapautin heti namille. Seuruun alku oli aika painamista, mutta yhden huomauttamisen jälkeen koira selkeesti paransi itse ja jätti mulle kohteliaasti tilaa. Tän jälkeen istu-seiso-maahan-käskyjä random järkässä, teki muistaakseni kaiken oikein.

Loppulenkistä menikin ohituksetkin paljon paremmin :) Meillä oli koirat vielä uudestaan irti ja kun tuli ihmisiä kohti, mudi murahti niille heituollaonjoku-äänellä ja tuli sitten nätisti käskystä luokse. Pientä murahtelua muutamalle koirallekin, mutta loppui heti käskystä.

***

Tytti on tehnyt juoksua nyt aika monta viikkoa. Päätellen siitä, että mudi on kiinnostunut sen perseestä ja narttu itse ulkona hajuista. Lisäksi se merkkailee, tänäänkin varmaan kymmenen kertaa! Vois nyt vaan alkaa että loppuiskin joskus ja menis se kuukausi pari. Kaipa se alkaa aika varma päätös olla, että vehkeet veke.