Hienohelmat sanoi yäk en syö. Luksi ei edes koskenut, Tytti sentään otti sen suuhun.

No, en minäkään söisi, jos se tuijottaisi minua. Raaka muikku oli siis tämän yökötyksen aiheuttaja. Päätin keittää ne ennen soseuttamista. Kauankohan muikkuja tarttee keittää että ne menee mössöksi? Kunnes pyörryn hajuun?

Siinä on kasvisosuus: kokonainen kesäkurpitsa, puolukkapussin jämät (huima ruokalusikallinen-pari) ja noin puoli kiloa parsakaali-kukkakaali-porkkanamixiä raakana soseeksi huristeltuna. Lisäksi pari tomaatin kantaa, mitkä just ehti mukaan, ja loraus hunajaa taustalla. Lisäksi kolme purkkia tonnikalahiutaleita öljyssä. En oo ihan varma onko ne tässä vaiheessa jo mukana, mutta yhtä harmaata mössöä se oli ennen ja jälkeen... ja muikut siis heitän perään ja kah, meillä on muutaman päivän ruuat. JOS NE PASKAHIENOHELMAT SUOSTUU SYÖMÄÄN!

Tässä edellinen satsi. Porkkanaa, kurkkua, omenaa raasteena kuorineen päivineen, lisäksi jauhelihaa reilusti yli puolet kokonaisuudesta. Tytti oli ihan hulluna tähän eikä älläkään kuppinsa kanssa hidastellut ;) Raaka raaste tuntuu maistuvan parhaiten, paremmin kuin raaka sose tai uunissa kypsennetty mössö. Kullanmurut haluais just sitä mikä on työläintä mun ranteilla tehdä.

Jos meidän koirat saisi valita, nappulaa ei syötäisi ollenkaan. Saatasko oikeeta ruokaa eikä eineksiä, pliiz!