Kimppatreeneissä pitkästä, pitkästä aikaa. 19.3. kokeen jälkeen ei oo tehty kunnolla mitään, ne palauttavat koetreenitkin jäi tekemäti! Tauko näkyi erittäin selvästi ja oltiin ihan kuutamolla molemmat. Uusia koirakoita ja edellinen ryhmä treenasi kentällä mutta me oltiinkin hallissa ja herra ties mitä, mistä ohjaajan pasmat meni sekaisin. Koira ei kauheesti ottanut häiriötä muista, ja alkuun se olikin oikein pätevä, mutta höpöttäminen (argh, inhoan sitä aina yhtä paljon!) ja paikallamakuut ja alun "sosiaaliringit" vei niin paljon aikaa, että yksilövuorollamme (oltiin ekana) ei meistä kumpikaan enää oikeen jaksanut keskittyä.

Alkuun siis paikalla makuut 4min, kuusi koirakkoa, oltiin keskellä. Jäin näkyviin, syystä että a) kimppatreeneistä on hyvä tovi, b) haistelu siinä yhdessä kokeessa ja c) ylipäänsä makuut ollut pitkälti kokeissa ja välillä varmaan ihan hyvä tehdä eri kaavalla. Pari kertaa L katseli sivuilleen mutta ei meinannutkaan haistella. Katselemista en aio siltä kieltää, sitä kuitenkin pikkiriikkisen ahdistaa ja inhottaa olla siellä rivissä vieraiden koirien keskellä, ja jos jostain kuuluu jotain outoa niin se on luottavaisempi kun saa katsoa ettei kukaan ole tulossa sen luo, kuin jos sen pitäisi maata aivan paikallaan. Nytkin ne vilkuilut taisi olla kaikki sellaisia, kun jostain tosiaan kuului jotain kummaa. Toisessa reunassa olevan koiran ohjaaja jäi remmin mitan päähän ja kielsi omaansa monta kertaa, toisessa reunassa taas noustiin kerran seisomaan jonka takia sitä käytiin ojentamassa. Lopussa avustin käsimerkillä pysymään maassa kun muut käski sivulle, ja vapautin sitten suoraan.

Sitten tehtiin "sosiaalirinkiä". Muut ympyrässä perusasennossa kontaktissa ja yksi pujottelee seuraten. Ihan kohtuullisen jees, tosin L:n ilme oli kuulemma ollut "mihin sä oikeen mua viet, siis noiden lähellekö, huh!". Kontakti pääosin kyllä piti, mutta näki että ei oo paljoa tällasia tehty. Toisessa kaikki perusasennossa ympyrässä ja otetaan yhtä aikaa askel kerrallaan lähemmäs, kunnes lopulta ollaan ihan ryppäässä - tai kukin niin lähellä kun hyvältä tuntuu, saa peruuttaa omaan tahtiin takas päinkin. En ehtinyt ajoissa peruuttaa ja sitten jäätiin vähän jumiin kahden koirakon väliin, ja L ehti huolestua liiasta läheisyydestä. Tyhmää. Käskin sen sitten kuitenkin rauhassa sivulle ja vasta sen jälkeen annoin sen peruuttaa.

Omalla ympyrän kehällä pönötysvuorolla tein paikallaan käännöksiä ja vähän maahan menoja. Tai koira itse asiassa meni sekä "sivu"- että "jep" -sanoilla aina vaan tikkana maahan, ja junnattiin siinä sitten tovi jos toinenkin että kuuntele. Huono homma, piti olla suht rauhassa kun vuoro oli varsinaisesti kiertävällä koirakolla, niin yritä nyt siinä sitten vähän ravistaa koiraa että korvat auki :P

Yksilösuorituksena halusin tehdä zetan. Asennoiksi sain järkässä maahan-istu-seiso. Unohdin, että homma sitten EVL:ssä tosiaankin alkaa "liike alkaa!" eikä suinkaan "onko valmista", joten tulipahan harjoiteltua sitäkin... liikkeelle lähtö oli vähän hätäinen ja koira ekat askeleet kanssa vähän hukassa. Paransi kuitenkin seuruun. Koira jäi ekalla seisomaan, eikä meinannut millään käskyllä mennä maahan. Veti korvat luimuun ja oli vaan ihan "no en liiku sit minnekään kerta ei kelvannut". Taisin käydä kädellä ohjaamassa sen makuulle, voi hyvää päivää meidän erikoisvoittajaluokkalaista! Mun käskytys tuli vissiin oudolla äänellä, sitä pitää muistaa taas treenailla. Ja olla hereillä alusta asti ettei tuu niin yllärinä se alku että oma ääni on kanssa valmiiks oikeella taajuudella :P

Otettiin alusta uudelleen. Nyt maahan oli reipas, sekä käsky että koiran reaktio. Istuminen ok, seisomisessa oli meinannut jäädä seisomaan mutta kuitenkin valahti istumaan. Otettiin se uudelleen, nyt onnistui. Seuraamaan mukaan lähdöt hyvät (tyypillisesti hieman väljät) ja pysyi kaikissa asennoissa täsmälleen paikoillaan. On se aikamoinen idioottirinki tämäkin, saa tarpoa kerran jos toisenkin edestakas itse.

Näytin nameja heittelemällä miten olen pelannut asentojen erottelua, ja huonostihan se tietysti nyt esitteli osaamistaan. Seisominen varsinkin ihan paska ja nimenomaan niin, että tuli monta askelta eteenpäin. Käsimerkki avuksi että saatiin skarpeiksi ne. Asentoja täytyy nyt muistutella mieleen ihan todella, ja oltava ehdottoman tiukka että mitään valumisia ei palkata. Luksi osaa pysähtyä jäävissä kuin seinään ja se on kriteeri jatkossakin, ei säälipalkkaa!

Seuraamaan mukaan lähdöistä kannattaa palkata naksun kanssa heti, ja tehdä niin että juuri ennen koiraa tai seuruukäskyn kanssa samaan aikaan lähteekin juoksemaan. Tällöin koiralle tulee kiire mukaan ja liikkeelle lähdöt muuttuu ylipäänsä skarpimmeiksi. Kulmissa voi herätellä koiraa niin, että pysähtyy, tekee paikallaan käännöksen ja jatkaa sitten vasta suoraan. Avustajaa kannattaa käyttää aina kun mahdollista, ja saada se huutelemaan käskyjä ja häiritsemään - ja välillä vaan seuruutetaan vaikka avustaja huutaa käskyä joka sivulla. Koiralla, jonka ongelmana on ennakointi (L), olis hyvä olla sellanen olo, että se ei koskaan oikeen tiedä mitä tässä tulee vai tuleeko mitään. Ei siis tosiaan aina kävellen kaaviona tehtynä, vaan kaikkea mahdollista sinne sekaan.

Itse treeni oli aika blaah, mutta sain kuitenkin hyviä ideoita ja intoa omaan tekemiseen, joten kaipa se on oltava ihan tyytyväinen. :)