Agitunnilla, vihdoin. Kahtena edellisenä perjantai-iltana olin mahani kanssa eka työterveyslääkärissä ja sitten kaupungin päivystyksessä...

Rata oli aika helppo:

2-3-kohtaan olisi voinut tehdä jaakotuksen. Haa, nyt mullekin selvisi mikä se on! Ohjasin koiran kuitenkin ihan vaan mukana kääntymällä. Kun se oli menossa kolmosen taakse, mun piti jo lähteä eteen päin. Ihan kun joskus ennenkin olisi sanottu, että älä venaile koiraa, anna sille tehtävä ja luota että se tekee sen ja mene jo ettet ole myöhässä seuraavalta esteeltä. Ekalla otoksella koira tietysti meni neloselta putkeen, mutta kun jätin sen jo kolmosella hoitamaan sen hypyn itse ja lähdin eteenpäin, ehdin myös kääntää sen hyvin seuraaville hypyille. Ei edes meinannut mennä putkeen, vaan kääntyi nätisti!

Puomin alakontakti ja oikeastaan koko puomi oli aikasen hitaat. Sellaset kun ne nyt meillä on, kun ei niitä oo tässä kukaan treenannutkaan... :P

Toisena juttuna oli backlap. K=koira, o=ohjaaja. Otetaan koira vas. kädellä hypyn yli ja samalla kädellä heitetään se putkeen itse hieman peruuttaen. Oma rintamasuunta säilyy koko ajan eteenpäin. Tämä sopii tilanteisiin, joissa rata jatkuu "alaspäin" - ohjaaja on valmiiksi naama menosuuntaan ja siitä on helppo pinkaista juoksuun koiran ollessa putkessa.

Luksille tämä oli tosi luonteva ohjaus. Putkeen se nyt hakee hyvin muutenkin, ja mua vähän ihmetytti kun kouluttajan mielestä koira oli niin taitava ja putkea pystyi siirtämään muutamalla toistolla jo kunnolla kauas. En nähnyt siinä mitään ihmeellistä, ihmeellisempää olisi jos se ei olisi mennyt putkeen :D

Loppuun vielä lisättiin tähän kepit. Pointtina oli nimenomaan ne kepit, hain vauhtia parilla eri toistolla eri tavoin putken&hypyn kautta. Kepit kokeilin ohjata myös vasemmalle jääden näyttääkseni kouluttajalle kuinka ne sujuu ja saadakseni jotain vinkkejä jatkoon. Joku käy vissiin salaa treenaamassa mudini kanssa, koska se pujotteli kuin vanha tekijä. Just kun sanoin että tältä puolelta me ei osata! Kai me sitten osataankin. Örf!