Varkaudessa kolme kisastarttia, tuomaroimassa Tuomo Pajari. Mulla on vielä huomenna sairauslomapäivä, mutta päätinpä silti mennä, kun olo oli kohtuullisen jees. Mahalääkkeitä mahaan ja päänsärkylääkettä mahalääkkeen aiheuttamaan päänsärkyyn, jei! Kohtuullisen lämmin päivä. Tuuli pöllyytti hiekkakenttää ikävästi. Mudi oli turhan vähällä liikunnalla viime päivät, mutta onneksi kuuma keli vei siltä pahimman terän ja se pysyi ihan hyvin hanskassa. Olin vajaa kahdestakymmenestä melkein viimeinen, joten ehdin hyvin leikkiä ja tokoilla koiran kanssa ennen omaa vuoroa.

Ensimmäisenä hyppyrata:

En uskaltanut vielä kisoissa ohjata keppejä itse keppien vasemmalle puolelle jääden, joten ounastelin ehtimisongelmia kutoshypylle. Seiskaputkeen kääntö oli aika kummallinen. Lopun juoksusuora kanssa vähän jännitti. Valmistelut onnistui nähdäkseni hyvin, mudi pysyi lähdössä ja ampaisi luvan saatuaan täysillä matkaan. Alku hyvin. Vaan se siitä, "täältä puuttui este 4½", sanoi mudi, ja meni neloshypyn jälkeen tuohon 16-mutkaputkeen. Meni, vaikka kitapurjeet lepattaen huusin sen perään "tttäääääällllääääääääääää!!!" Sieltä kun mudiseni saapui takaisin, pyöräytin sen suoraan kepeille ja loppurata puhtaasti hienolla eteen irtoamisella maaliin. Putkihullu, ugh?

Kakkosrata oli agilityä, kaikki kontaktit:

Koira tuntui kaikin puolin hyvältä. Valitettavasti minä unohdin tarpeeksi selvästi jarruttaa keinulle ja lentokeinu näemmä sitten tehtiin. :( Se oli vähän hiinä ja hiinä, radalla ollessani en siis vielä ollut varma tuliko virhettä. Etukäteen olin ajatellut, että 13-hypyltä putkeen käännöksessä pitää muistaa muun ohjauksen ohella selvästi jarruttaa omaa liikettä, koirani reagoi siihen kuulemma hyvin. En tiedä eikö jarrutus ollut tarpeeksi kova, vai mikä oli, mutta meinasi mennä pitkäksi ja tässäkin minun kitarisat keräsi tuulen lennättämää hiekkaa... mutta kääntyi, ja loppurata ylläri ylläri puhtaasti maaliin. -5vp, sijoitus 5. Vain yksi nolla, kaikkien tuloksen saaneiden ajat siinä miinus vitosen kieppeillä, yksi oli -6. Mä tosiaan radalta poistuessani en ollut varma mikä oli tulos, ja vitosen löytäminen tuloslistasta oli aika blaah, lässähti fiilis kovasti kun ehdin jo toivoa nollaa.

Kolmannella radalla tuntui, että ei oikein enää jaksais keskittyä. Keräsin kuitenkin itseni kohtuullisen hyvin. Tässä rata:

Haasteellisimmalta tuntui 2-3 -kääntö (ei putkeen, mudi!), 5-hypyltä takaisin kääntäminen (marraskuussa ekassa 2-lk kisoissa koira hyppäsi hypyn edestakaisin vastaavassa kohdassa, mulle jäi traumoja) ja ehdottomasti tuskallisin toi 16-hypyltä puomille, EI PUTKEEN, saaminen. En ehtinyt edes päättää kummalle puolelle jään itse, tai hoidan itseni tuolla hyppykieputuksessa. Jos olisin putken puolella, voisin seistä sen edessä ja tukkia sen koiralta (ja saada mudin polvitaipeisiin, kun se ryysää sinne silti? :P). Tai sitten puomin puolelle, mutta kuinka paljon uskaltaa vedättää sivusuunnassa ettei koira tule sitten kokonaan ohi sieltä?

Jäin vähän kakkoshypyn eteen, siis ykköstä kohti, selkä kohti koiraa. Liekö ollut liian outoa, mutta koirahan sitten lähti heti kun käänsin pään sitä kohti ja nostin käden (en ollut sanonut vielä mitään, mikä on vapautus, ei käsi!!). Kääntyi yllättävän hyvin kolmoselle, melkeen meinasin ajatuksissani kieputtaa sen väärään suuntaan sen kolmosen, mutta onneks en. Kepeille asti tultiin hyvin, oli sellanen kutina että myös kovaa. Kepeillä tajusin heti että oon liian lähellä ja ahdistin koiran tokaan väliin. Uusinnalla taas tokaan, ja tokaan, ja tokaan.. noin sadannella otoksella alusta sain koiran aloittamaan kepit oikein. Renkaalta tiesin sen menevän putkeen ihan itse, joten siirryin jo pituushypyn ja keinun väliin. Keinulla hidasti hyvin, jopa vähän liikaakin ehkä, ja alakontaktilta ampaisi putkeen ilman lupaa. Porsas!! 14-15-16-kuviolla tuli jotain sähläystä mutta oikein ne mentiin kuitenkin. Olin jäänyt puomin puolelle mutta ei mitään saumaa, putkeenhan se PUTKIHULLU koira ylläri ylläri meni. Siitä juostiin sitten vaan maaliin, en enää jäänyt hinkkaamaan tota vikaa kuviota.