Mies meni ampumaan ja mä lähdin mukaan. En ole ikinä käynyt siellä, eikä koiranikaan. Tein eka jäljen tai siis 2x jäljennostoharkan: yhdestä sivusta auki oleva neliö. Eka jälki vasempaan, toka sitten oikeaan. Tuulinen sää, pohjana oli kuivahkoa jäkälää ja matalaa puustoa sisältävä vanha hakkuuaukea tms.

Jäljen vanhettamisen ajalla esineruutu. N. 50-60m syvä ja 20-30m leveä. Sammalpohjaista harvaa isopuista metsää, koira näkyi koko ajan. Ihan viimeiset 5m oli kalliolle nousevaa rinnettä. Esineitä nappasin miehen autosta kolme: työhanska, muovinen parkkikiekko ja mono (joo, sen auto on varsinainen romuvarasto ;)). Työhanska vas. takakulmaan, parkkikiekko oik. sivurajalle n. puoliväliin, ja mono vähän keskeltä vasemmalle puolelle n. 10 metrin syvyyteen. Se näkyi lähetyssivulle hyvin.

Lähetin koiran vas. reunasta ja se eteni siitä aika hyvin takarajalle. Kiipeili kalliolla ja meni varmasti tosi läheltä kulmaesinettä, mutta ei löytänyt. Tuli oik. sivurajaa takas päin ja sieltä löytyi parkkikiekko. Se tippui matkalle noin kolme kertaa, koira heitteli sitä. Porsas, osa kaksi! En kyllä muista mistä syystä sitä viimeeksi nimittelin :P

Seuraavalla lähetyksellä meni aika suoraan monolle. Haisteli sitä, heilutti häntää kuten aina esineen löytäessään, ja jatkoi matkaa. Huusin että mitäs hittoa sä teet, ja koira oli ihan outo. Pyysin antamaan ja vaikka millä sanoilla, mutta ei. Vähän siinä alkoi jo äänensävykin tummua. No, koira luokseni, jätin sen istumaan ja kävin nostamassa esinettä, että tämä. Lähetin koiran sinne ja se meni just oikeaan kohtaan, kovasti etsii, mutta mitään ei vaan löydy. Lopulta marssin kummissani sinne itsekin. Monon osoittaminen ei auttanut mitään, ja lopulta mun piti melkeen koskea sitä että koira "huomasi" sen. Mitä ihmettä?! Meidän esineet on normaalisti luokkaa työhanska, joten toi oli ihan hirveän iso, mutta en ymmärrä silti.

Tän jälkeen koira meni pokkana nostamaan koipea lähimpään puskaan. Nuorempana se reagoi kaikkeen ulkona kieltämiseen/torumiseen niin...

No, päätin että vika esine nostetaan vielä. Jonkun aikaa sitä etsittiinkin. Koiran mennessä vas. etunurkasta alueen yli "alaspäin" huusin sen takaisin. Ja sen jälkeen karjaisin että takaisin, kuuletko., sinä juuri. Se ei tosiaan ole kovin halukas ottamaan ohjeita vastaan.

Löytyi se hanska lopulta. Luovutuksessa koira läähätti niin kovaa että hanska putosi. Voi huoh sentään, nythän tässä hajoaa kaikki osa-alueet. Loistavaa kerrassaan!

Jäljellä eka jana oli ehkä reilut 20m. Kiersi muutamia pieniä kuusia mennessään, mutta muuten aika suora ja hyvä, joskin hitaahko eteneminen. Jäljen nosti varmasti ja oikeaan suuntaan, eli siis vasemmalle. Purkki tuli reilun 30 askeleen päästä.

Jälkimmäinen jana vain jonkun reilu 5m. Muistaakseni eteneminen oli suorempi ja ripeämpi, mutta nosti jäljen väärään suuntaan. Teki liinan mitan sisällä ympyrän ja kuvittelin että koira palaa takaisin, joten heitin liinan käsistäni. Koira jatkoi kuitenkin takajäljelle, joten pyysin sen takaisin. Ja jälleen kerran karjaisin uudestaan jotta takaisin. Otin koiran sivulle asti ja painostin että kuuntele. Uusi lähetys siitä missä olin, eli melkeen jäljen päältä. Nyt otti oikean suunnan ja jäljestys oli tarkkaa, tarkempaa kuin ekalla. Tietysti, pieni paine tekee eetvarttia. Purkki jälleen n. 30 askeleen päässä ja ehkä töppösen tän kauden paras ilmaisu, salamannopea, suora ja varma ;)

En tiedä pitäiskö sitä heti alkuun ottaa paremmin hallintaan, jotta se myös ottaisi ohjauskäskyt töissä ollessaan vastaan. Nyt se saa mennä edellä ja irti sekä esineruutuun että jäljelle. Pyydän aina pari kertaa venaamaan kun se meinaa rynniä liian kovaa. Pitäisköhän ihan seurauttaa tai opettaa se kävelemään takana? Jotenkin enemmän saada sitä nöyräksi ja kuuntelemaan. Nyt se taitaa tehdä töitä enemmän itsekseen kuin minun kanssa. Toisaalta se itsenäisyys ja "en tartte sun ohjeita, osaan ite" -asenne on ihan mahtavaa enkä mä missään nimessä halua koiraa ihan tossun alle lytätä.

Oli tarkoitus mennä vielä ampumaradan laidalle odottamaan ukkoa. Nyt jätin sen sinne ja poistuin autolla ehkä puolen kilsan päähän. Kuuluihan se pauke sinnekin, eikä mudi ollut moksiskaan, mutta olisin silti mennyt leikkimään/tottistelemaan lähemmäs. Vaan ukkopa ehti jo lopettaa ja tulla autolle kun vielä olin jäljellä. Pöh.