Eläinlääkärissä. Töppönen ensin. Tohtori kokeili sen pallit ja kirjoitti rekkareihin ja pk-kisakirjaan että normaalit on. Mudista toimenpide oli äärimmäisen vastenmielinen. Mikrosirukin katsottiin ja siinä vaiheessa otin kuonosta kiinni, kun elikko alkoi irvistellä sirunlukijan kanssa häärivälle hoitajalle.

(Pk-kisakirjassa uroksilla muka on pakko olla varmennus normaaleista kiveksistä. Oudolta tuntuu, jotenkin kovin vanhanaikaiselta, mutta niin kai sitten. Jos leimaa ei ole, tuomari kokeilee itse ja kehottaa hankkimaan leiman ennen seuraavaa koetta. Onpa nyt hoidettu joka tapauksessa. Samalla vaivalla otin sen allekirjoituksen rekkareihinkin, vaikka en tiedä tartteeko sitä missään muualla.)

Sitten oli Tytin vuoro. Tasan ei käy onnen lahjat, toisen värkit vaan tutkitaan, toiselta ne viedään kokonaan.



Perjantai valittiin siksi, että minä pääsen aamulla töiden jälkeen viemään koiran, ja mies on viikonloput aina vapaana ja voi olla koiran kanssa, vaikka mulla on la töitä. Maanantaina elukka toivottavasti on jo sen verta pirteä ja kivuton, että raaskii jättää yksin. Vaikka eihän ne normaaliarkipäivisin olekaan kuin noin 6.30-9 välin keskenään.

Tytti painoi klinikan vaa'alla 25,4kg. Ainetta annosteltiin kuulemma 30kg:n mukaan. Ei meinannut antaa periksi silti, silmät seisoi päässä ja koira pysytteli väkisin pystyssä. Yritin sitä maanitella lattialle makuulle, mutta neiti vaan käänsi pään pois, "en näe, en halua". Olin itse lattialla kyykyssä ja pikku hiljaa koira puski syliin, kun johonkin päin on pakko kaatua. Valuttelin sitä siitä vähän vaivihkaa lattialle. Oli huono asento ja meinasin monta kertaa nousta pystyyn oikomaan itseni, mutta heti kun liikahdin, koirakin oli pomppaamassa lattialta ylös. Viisas elukka, minne tahansa ei kannata sammua. ;P

Lopulta pääsin ylös ilman että koira nousi perään. Nostettiin se pöydälle, mahakarvat ajeltiin, tassusta ajeltiin paikka tipalle ja se pantiin kiinni. Tässä vaiheessa sille pantiin vähän lisää ainetta, kun ei kuulemma nukkunut tarpeeksi hyvin. Ei se nyt enää lentoon lähdössä ollut, mutta läähätti kuulemma siihen malliin, että on liian hereillä vielä. Koiralle pantiin myös villasukat jalkoihin.

Olisin mennyt katsomaan leikkauksen, mutta eivät päästäneet. Hygieniasyistä. Lähdin sitten kotiin. Aika oli kymmeneltä, lähdin joskus puoli yhdentoista maissa, ja käskettiin puolen päivän maissa tulemaan hakemaan. Soittaisivat, jos on mitään.

Puhelua ei kuulunut, joten ilmeisesti koira on edelleen elossa, eikä mitään yllättävää löytynyt matkan varrella. Mennessäni hakemaan lörppä makasi oman vilttinsä päällä, toisen peiton alla, kauluri valmiiksi kaulassa. Ihan pikkaisen heilahti hännän pää minulle, mutta muuten aivan taju kankaalla. Silmät kuitenkin jo "oikein päin" päässä, pitäisi muutaman tunnin sisällä heräillä. Kipulääkkeet ja antibiootit matkaan, kauluria pidettävä 10-12 vrk kunnen tikkien poisto. Saa poistaa itse tai tulla klinikalle. Sanoin että tulemme, kun piskit pitää muutenkin rokottaa, niin hoituu samalla. Tytillä menee vanhaksi kesäkuun lopussa ja mudilla vasta marraskuussa, mutta hoidetaan molemmat samalla kertaa nyt.

Töppösen mielestä tilanne on kauhean huolestuttava. Tytti retkottaa pedissään käkilelunsa kanssa viltin alla. Mun pitäis nukkua päiväunet, olen ollut aamuneljästä töissä, mutta en taida malttaa koiran kyttäämiseltä.

Toivottavasti ratkaisu oli oikea. Vähän epäilyttää edelleen. Vaikka narttu itse ei ole masentunut juoksujen aikaan eikä kärsi valeraskauksista, 4x vuodessa olevat juoksut on kuitenkin sen elimistölle aika rasitus. Nehän on koko ajan tulossa, menossa tai juuri olleet. Kohtutulehdusriski on myös tietysti suurempi kuin harvoin juoksevilla nartuilla.

Laskua tuli 330e.

***

klo 15.30: lörppä on edelleen uninen. Kohdistaa katseen ja heiluttaa häntää selkeästi enemmän, mutta kuitenkin vain muutama heilutus normaalin hännän irtoamisen (:D) sijaan. Juuri äsken se myös ekaa kertaa oikaisi asentoaan. Samalla kyljellä on edelleen, mutta päätä on nostanut ja muutenkin vähän muuttanut asentoa. Mies tulee kohta kotiin, ehkä se vaikuttaa koiraan piristävästi. Tosin mikäs kiire sillä jaloilleen olisi. Pissahätä varmaan alkaa olla mutta eihän sinnekään ole järkeä kantaa ennen kuin koira on tolkuissaan.

Hengityksen yhteydessä siitä kuuluu välillä pieni itku. Kipeä tuntuu olevan :( Tai sitten sillä on vaan krapulainen olo. Voi lörppä parka joka tapauksessa.

***

17.00: oltiin ukon kanssa vajaa tunti saunassa. Takaisin tullessa makkarissa seisoi saksanseisoja. Käytiin pihalla, mutta kaikista piSSSille -maanitteluista huolimatta pissiä ei tullut. Ulos siis kantamalla, ei tosiaan kävele itse. Pystyssä pysyy hetken itsekseen kun sen seisomaan laskee. Siirrettiin Tytin loota makkarista olkkariin ja tässä se nyt on meidän kanssa. Töppöselle vähän murahti kun se olisi tullut tervehtimään ulkoa palannutta Tyttiä, joten huono on varmastikin olo. Nyt nukkuu, kuuluu syvää hengitystä. Lähden tunnin päästä agitreenihin, pitää varmaan sitä ennen vielä käyttää se yhdessä ulkona. Yksin on hankala aukoa ovia ja kantaa 25kg koiraa.

***

20:30: käytettiin koira agilityn jälkeen yhdessä ulkona. Oli vaan maannut siihen asti, joten mies ei ollut vienyt. Ensin hyvin vaisua seisoskelua, mutta älyttiin ottaa pönttö pois päästä, niin heti lähti (kävellen, tuntematon askellaji normitytille) tarpeilleen. Ja sitä sitten tuli oikeen kunnolla, kumpaakin lajia. Koira halusi kävellä itse sisälle, portaissa piti vähän tukea takapäästä kun meinasi yksi askel horjahtaa. Sisälle se halusi sohvalle, nostettiin, ja tuossa se nyt narisee tyytyväistä narinaansa miehen vieressä, peiton alla. Itku oli lakannut jossakin vaiheessa agilityssä ollessani ja nytkään ei vingu. Ei sille varmaan kannata kipulääkettä antaa, nyt se on ainakin sopivan rauhallinen ja varovainen itse. Jos on liian lääkitty niin siitähän tulee normaali sählä ja se tuskin on hyvä.

23:30: iltapalaksi oli kissan märkäruokaa, mutta seisoja kääntyi pois. Parin yrityksen jälkeen todettiin että olkoon syömättä. Elokuvankatseluherkkujamme se ei kerjännyt ollenkaan, kuten normaalisti tekee. Pitää aamulla ostaa maksalaatikkoa, ei oo oikeen mitään millä niitä pillereitä sille sitten yrittää tunkea.