Tokotunnilla AMK:n kentällä. Sateista oli, menin autolla. Kaksi viikkoa sitten, kun kurssi alkoi, mulla oli t-paidassa ja treeniliivissä aivan järjetön hiki. Nyt oli t-paita, huppari ja takki treeniliivin alla, lopputunnista vähän availin takin vetoketjua mutta muuten just hyvä. Sää on kummallinen asia.

Aloitettiin tunnarilla. Vääriä joku 15kpl ja oma sekaisen kuvion aika keskellä (en nähnyt mihin se laitettiin, kokeenomainen alku). Mudi haisteli jonkun viisi-kuusi kapulaa tyypilliseen hyvään tapaansa, sitten sille tuli apua en löydä -ilme ja se nappasi ekan eteen osuvan ja toi sen hämillään. Tiinan mielestä aika tyypillinen virhe, että koira tottuu etsimään tietyn aikaa ja kun kapuloita on paljon enemmän, sille tulee kiire ja se ottaa vain jonkun. Muistetaanpa siis taas vaihdella kapuloiden määrää ihan reippaasti! Otin koiralta väärän ja totesin surkutellen että eihän se tämä ollut. Uudella lähetyksellä malttoi etsiä loppuun saakka ja toi - ravilla - oman. Lelupalkka.

Tehtiin sama uudestaan, nyt etsi heti ekalla hyvin. Vapautin leluun heti kun oli nostanut oman ja kääntynyt kohti.

Sitten vielä sellainen, että väärät jaettiin kahteen kasaan, ekassa n. 10kpl ja tokassa 5kpl. Itse menin kasojen keskelle. Minusta matkaa muutama metri kummallekin kasalle. Oma laitettiin ensin suurempaan läjään ja koira etsi sen normaalisti. Palkkasin lelulla ja koiran roikkuessa pallossaan Tiina vei saman oman kapulan selkäni taakse pienempään kasaan. Kun tämä oli valmis, koira lelusta irti ja suoraan lennosta etsimään. Tarkoitus oli nähdä malttaako se käyttää nenäänsä vai aiheuttaako vireen nousu virheitä. Hyvin etsi ja pääsi uudestaan palloon :) On sillä varmaan kuitenkin aika vahva käsitys tämän liikkeen ideasta. Nyt vaan muistaa käyttää suurta määrää vääriä välillä ja vaatia että koira malttaa etsiä loppuun asti.

Itsekseen piilotin vielä matalien luoksetulomerkkien (8kpl) alle kerran oman. Odotellessa tein myös tunnarikapulan nostoja ja pitoja. Kerran huomautin pyörittelystä, muuten oli hyviä. Muutamia asennon vaihtoja (kaukoja) kapula suussa. Ei tippunut kertaakaan! Seisomaan nousu oli ekan kerran vähän hidas, kun koiran piti keskittyä sekä suuhun että jalkoihinsa, mutta nopeutui sitten sekin. Muistan kuinka vaikeaa tämä oli pitkään ja olin ihan tuskissani yrittäessäni opettaa pitoa. Vähän mudi osaa nyt! :D Lopuksi pyysin metrin päässä edessä istuvaa koiraa sivulle. Se tuli kapula suussa eteeni luovutusasentoon. Väärin, mutta tajusinpas heti, että ei tosiaan kapula suussa pyydetä sivulle kun se on joskus kokeessa oikonut enkä kuunaan tahdo sellasen virheen toistuvan. Otin kapulan koiralta ja teetin jonkun muun jutun mistä palkka.

Toisena teemana oli hyppynouto. Ensin kokeenomainen vieraalla puukapulalla (metskua ei ollut, olisin ottanut sellaisen). Aavistuksen olisin tykännyt nopeammasta palautuslaukasta mutta laukkasipa kuitenkin. Loppuperusasennossa hyppäsi taas naamani kautta. Tarkka kouluttaja havaitsi, että annan sivu-käskyn aika kimeällä ja iloisella äänellä. Maasta sivulle nousussa teen niin tarkoituksella, että koira varmasti nousee, tässä se on ihan tiedostamatonta. Kokeiltiin uudestaan koko liike käskytettynä. Annoin sen vikan sivu-käskyn oikeen tylsällä äänellä ja kas kummaa, koira tuli sivulle oikein nätisti! Eiköhän ratkaisu ole näin yksinkertainen, muistaa sekä luoksetulossa (pk) että noudoissa vahtia omaa ääntä niin jää turhat loppupompun aiheuttamat pistemenetykset pois. Tässä jälkimmäisessä noudossa palautus tuli jo ravilla. Ennen koetta siis järjestään vaan vauhtipalkkaa tälle koiralle, se ei kestä koko liikettä montaa toistoa peräkkäin.

Sitten hypyllä ja noudolla kuunteluharkka. Mulle kerrottiin tämä kuvio etukäteen mutta käskytyksen mukaan mentiin, vain "seiso" oma-alotteisesti. Kapula vietiin hyppyesteen oikealle puolelle parin kolmen metrin päähän. Koira hyppyyn ja hypyn takana seis (alon hyppyliike). Ohjatun noudon tyyliin käsimerkeillä hakemaan kapula, ja kapula suussa kohti palaava koira n. puolivälissä maahan. Tästä kutsu luovuttamaan.

Luksi tietysti lähti hyppy-käskyllä suoraan kapulalla. Koira takaisin. Nyt meni hypylle, seisahtuminen oli hyvä. Kapulalle kanssa hyvin, en muista lähtikö tulemaan ravilla vai laukalla sen kanssa, varmaan ravilla. Maahan meni oikein hyvin ottaen huomioon että käsky tuli varmasti todella puun takaa eikä koira osannut yhtään odottaa sitä. Kapulakin pysyi suussa. :) Siitä luovuttamaan, valitettavasti vaan jäi vähän vinoon. Korjasin kahdesti peruuttamalla itse askeleen. Kuulemma huomasi, että koira on hieman epävarma ja siksi hidas - se joutui taas todella keskittymään mitä sanotaan ja kaikki tutut liikkeen osat tehtiin kummallisella tavalla. Näitä meille määrättiin lisää, ja lupailtiin että vauhtikin varmaan palaa kun koira saa lisää varmuutta.

Itsekseen otin tässä välissä merkin kiertoa (samanlainen matala keltainen kuin mitä tunnarissa käytettiin). Eka oli hidas ja koira selkeesti oli kummissaan, mutta palloon ampumisen jälkeen seuraavat kierrot oli oikein nopeita. Koira ei myöskään pahasti ainakaan ennakoinut stoppia, vaan oikeasti kiersi ja tuli itse takaisin päinkin sieltä. Sattui pieni vahinkokin... seuraava ryhmä oli jo tullut ja jostain syystä isolla kentällä piti pakkautua ihan lähelle. Olisin minäkin voinut sen merkin kantaa vähän kauemmas. Koira tuli merkiltä ja ampui kiinni palloon. Irroitin otteeni pallosta jotta koira saa sen lennosta suuhunsa eikä tule töyssyä. Koirankin ote vaan irtosi, pallo putosi maahan ja pomppasi siitä suoraan takanamme n. 5m päässä olleen koirakon jalkoihin. Töppönen oli menossa pallonsa perään mutta pysähtyi n. metrin päähän, murahti ja kääntyi katsomaan mua. "Mun pallo on tuolla mutta en saa enkä voi mennä ottamaan sitä!" Toinen koira oli leikkinyt omalla pallollaan, mutta irroitti tietysti otteensa siitä ja vissiin rähähti ällän murinoille. Siinä vaiheessa mäkin sain suuni auki ja käskin omani pois sieltä. Hain pallon itse ja pyysin anteeksi, että se pääsi kimpoamaan, ei ollut tarkoitus. Tyyppi vakuutti että eipä mitään mutta jäi silti vähän paha mieli. Inhoan itse sitä kun sattuu edes läheltäpiti-tilanteita.

Loppuun alo:n luoksepäästävyys (vihjeet "hampaat"... "odota", täysi kymppi olis ollut) ja heti siitä paikalla makuu. Olisko ollut vajaa pari minuuttia. 7 koiraa, L keskellä. Menin piiloon. Kiinnitin huomiota alun perusasentoon, mutta koira meni silti makuulle jotenkin aavistuksen vänkyrälle. Oli korjannut molempia etujalkoja ja vielä vähän outoon asentoon, kumman pitkälle eteensä. Onkohan sillä jo taas joku paikka jumissa? :/ Lopussa odotin että muut oli käskeneet sivulle, pariinkin eri aikaan tuli käskyä sieltä sun täältä. L makasi kiltisti edelleen, vapautus suoraan maasta.

****

Hain ukon ja Tytin kotoa ja käytiin lenkillä. Samalla ammuttiin: 2x niin että koira perusasennossa, paukusta sai meetwurstisiivun. 2x niin että tein seuruuta ja paukusta meetwursti, viimeinen seuruuta poispäin takapalkasta ja vapautin koiran paukusta sinne. Kyllä se siihen pamaukseen reagoi vähintään vilkaisemalla. Ehkä me saadaan hylky tottiksesta siksi koska koira on paukkuarka ... jos kerta paikallaolosta nouseminenkin sellaiseksi tulkitaan (viittaan IPO MM karsintaan, ken tietää) ;P