Joo, eiköhän se nyt oo nähty. Kävin pk-tottistreeneissä, toista kertaa elämässäni. Nyt voin sitten hyvällä omatunnolla sanoa, että ei oo ollenkaan mun juttu. En pidä niistä ihmisistä, en pidä niiden sisäpiiristä ja kopeasta tyylistä, en pidä niiden ajatuksista koirankoulutuksen suhteen. Tottahan jokaisen kanssa ollaan aina eri mieltä joskus, mutta missään muissa treeneissä mulla ei oo koskaan ollut sellanen olo että en kerta kaikkiaan kestä kuunnella kouluttajan ohjeita. Minulle tai jollekin muulle. Nyt on. Neljät ohjatut treenit viikossa on aika reilusti sekin, joten hyvin on varaa häiriöharkankin kannalta jättää yhdet pois. Ampumista en enää tartte kun on oma pyssy, joten pk-esteet olkoon edelleen ainoa syy miksi olen jäsen. Tosin se 25e/vuosi + talkoovelvoite yksiin kisoihin on aika paljon esteidenkäyttöoikeudesta. :P

On siellä toki ihan kivojakin ihmisiä, mutta niistäkin taitaa kaikki olla myös muualta tuttuja, ei vain pk-yhdistyksestä ;)

Tänään siis kunnon vesisateessa kumipuvussa kentällä. Otin eka hyppyä, a-esteen jätin liukkauden takia kokonaan väliin. Tokohyppyä korottelin pikku hiljaa, kunnes oltiin metrissä. Siirryttiin metriselle kiinteälle hypylle. Siinä oli alkuun vähän hankaluuksia, mutta kun pari kertaa kävelin koiran rinnalla sen hypätessä, itseluottamus palautui ja koira hyppäsi itsekseenkin. Kerran taisi koskea esteeseen. Mä alan melkein olla sitä mieltä, että koskekoon mun puolesta. Tai menohyppy vois olla puhdas mutta takas tullessa voi koskea? Pitää vielä vähän pohtia. Ei se iso pistemenetys vissiin ole, ja koiran säilyminen ehjänä on aivan eri tärkeysasteikolla kuin mitkään pisteet.

Sitten halusin vielä paikallaolon häiriön alaisena, pk-tyyliin siis. Häiriökoira luvattiin ja en sitten tiedä kuka ymmärsi väärin, mutta mä vein omani sinne paikallaoloon, poistuin varmaan pari-kolmekymmentä metriä ja odottelin.. niin, että häiriökoiran kanssa mietitään ensin mitä ollaan tekemässä ja miten. Kyllä ne siinä siis näkyvissä oli, mutta luulin että ne ottaa seuruuta tai luoksetuloa tai jotain siinä kentällä eikä parkkiksen puolelle :P Mudi pönötti vesisateessa kuuliaisesti paikallaan, korvat vaan räpsyy välillä, kerran vilkaisi sivulleen. Ehkä jonkun 5min odottelin yhteensä, sitten ne oli päässeet jopa vähän eteenpäin seuraamista tehdessään, mutta paskat se mikään häiriö silti oli. Tuntui yhtäkkiä siltä että olen ihan itku kurkussa, ei tää vaan oo mun ja mun koiran juttu ollenkaan. Ei se sade ollut se syy, mutta se toki korosti surkeutta entisestään. Kävin palkkaamassa litimärän, ah niin hienon mudini, ja otin sen kanssa siitä suoraan vähän kääntyilevää seuraamista. Yksi oik. käännös vähän levähti, muuten tosi jees.

Parkkiksella auton vieressä takapalkka valmiiksi ja meinasin ottaa yhden kaukojen istumaan nousun pitkältä matkalta (15m?). Vaan mudipa ei noussutkaan. Menin lähemmäs, nousi mutta tosi vajaaksi, joten sitä sitten korjailtiin. Sitten alkoi jossain ihan läheisessä autossa huutaa hurjan kuuloinen koira ja mudi hieman huolissaan pälyili että onko se häkissä vai tuleeko se ikkunasta ulos. Jäin ihan koiran lähelle ja halusin vaan kunnollisen i-m-i -vaihdon ennen palkalle laskemista. Ongelma oli kyllä enemmän se liian hyvä takapalkka (maksisrasia) kuin räyhäävä koira. Miksi en jo muista että ei kaukoihin liian hyvää takapalkkaa?!