Kasperi 16.6.2008 - 27.6.2011

Tapasin Kasperi-mudin muutamia kertoja, se oli hyvin samanikäinen ällän kanssa. Tässä yksi miitti. Kasperilla oli D-lonkat ja nivelrikkoa, mutta se mennä porskutti ihan hyvin. Nyt sille kehittyi joku haimasairaus ja omistajat päättivät päästää koiran ikiuneen. Olen ennenkin ihaillut Jenniä ja Juhaa; jos olisin koira, siinä olisi yksi osoite minne haluaisin asumaan. Kasperi ei varmasti olisi voinut saada parempaa ja rakastavampaa kotia.

Paha, paha mieli. Elämä on niin epäreilua.

Jostain syystä mulle tuli taas mieleen tämä sarjakuva. Se on vaan niin ihana että itkettää. Näen sen tällaiseenkin tilanteeseen vallan sopivana; jalanjälkiä ei enää tule, mutta emme silti koskaan ole yksin, vaan muistot ovat aina sydämessä mukana.