Iitun (Manta & Liinu) ja Satun (Kiri) kanssa Otavassa. Oltiin iitun kanssa paikalla aiemmin ja tehtiin jäljet muhimaan. Minä Mantalle paljon kulmia sisältävän n. 200m tekniikkajäljen, iitu Luksille n. 700m jäljen kuudella kepillä, muutamalla terävällä kulmalla, usealla normikulmalla ja "loppukällillä", ja vielä minä Liinulle n. 400m helpon jäljen.

Sitten esineruutu. Kolme esinettä mun varastosta (aikuisten koon jumppatossu, pieni alaston muovinen nukke, turkissuikaleavaimenperä). Mäntymetsää, etualalla pelkkää sammalta, peremmällä mustikanvarpuja ym. Jonkun verran isoja kiviä. Esineet oik. takakulmassa, vasemmalla aika takana mutta ei ihan kulmassa kuitenkaan, ja edessä keskellä kiven päällä. Tuuli hyvin olematon, vettä ripeksi välillä enemmän ja välillä vähemmän. Iitun koirat oli eka, koska halusin meille kuolatut esineet.

L työskenteli aikalailla normaalilla tavallaan ja vaikka se joutui varsinkin viimeistä hieman etsimään, niin kaikki tuli kuitenkin. Iitu asuu samalla suunnalla kuin ällän Hupi-veli ja he treenaa säännöllisesti yhdessä. Kuulemma L:n esineruututyöskentely oli hyvin samanlaista kuin Hupin. :) Ne ei vedä ihan sekotäysillä kuten Manta, ihana Manta, tekee, vaan hieman rauhallisemmalla temperamentilla.

Jälki ehti vanheta pari tuntia. Jana joku ehkä 15m, jälki lähti vasempaan. Tämän tiesin kun aloitin Mantan jäljen samasta kohtaa eri puolelta tietä. Sitten kadottiin kumpikin tahoillamme metsään enkä tiennyt L:n jäljestä enempää. Jälkeä ei merkattu mitenkään. Koira eteni janalla kasvillisuuden takia (?) hieman vinoon, ja otin sen kerran takaisin uutta lähetystä varten. Jäljen nosto oli hyvä. Koira paineli kohtuullisen vauhdilla, pitkään, pitkään... kaksi ekaa keppiä ohitettiin, koira ei reagoinut niihin mitenkään. Myös Liinu ja Manta meni omista ekoista kepeistään yli. Kepit oli kaikki tosi ohuita, tien poskesta juuri ennen jäljelle menoa napattuja. Niin on ennenkin tehty, mutta nyt jostain syystä sade kai huuhtoi hajut pois ja ekat kepit oli liian vähän hajustuneita. Loppupään kepit oli helpompia, ne oli ehtineet olla jäljen tekijällä pidempään. Kepit 3, 4 ja 5 koira ilmaisi hyvin. Kerran aiemmin tuli pieni hukka, ja sitten yhdessä terävässä kulmassa koiralla meni jonkin aikaa selvittää minne jälki jatkuu. Takana mukana tullut jäljentekijä vielä huijasi mua ja sanoi väärän suunnan, kun odoteltiin että koira etsii jäljen uudelleen. Kun koira sitten lähti määrätietoisesti ihan eri suuntaan, minä edelleen odottelin että se palaa sieltä, niin jäljen tekijä sanoo että perään vaan, koira on jäljellä. Hah! :D Enpähän voinut millään tavalla ohjailla sitä.

Lopussa näin että edessä on tie. Koira jäljesti ihan tielle asti ja selkeästi alkoi etsiä keppiä. Minä siinä kannustin että etsi vaan, kun ei meinannut löytyä. Aikamme pyörittiin, kunnes jäljen tekijä sanoi, että ei siinä ole mitään löydettävää ja jälki jatkuu tien vierusta eteenpäin. Himpan ollaan koiran kanssa kumpikin kaavoihimme kangistuneita :P Olipas hyvä källi ja lankaan mentiin molemmat. No, nostin jäljen uudellaan vähän eri kohdasta kuin mikä oltiin sotkettu pyörimällä ja hyvin koira jatkoikin. Vajaa 50m tien vierusta pitkin ja sitten piti olla oikeasti vika keppi. Vaan eipä taas meinannut löytyä, sitä etsittiin todella pitkään. Ne hiton ohuet märät kepit ei edes omaan silmään sieltä meinanneet näkyä! Koira yritti jatkaa jälkeä tielle, mutta en päästänyt, vaan haettiin vaan keppiä. Juuri kun oltiin tultu siihen tulokseen, että ei sitä vain löydy, ja ajetaan tietä pitkin pieni pätkä että pääsee palkkaamaan koiran, potentiaalinen keppi osuikin mun silmiin. Näytin koiralle suuntaa ja käskin etsiä sieltä. Kuono osui kohdalle ja tunnisti että tää todella on meidän keppi eikä vaan joku risu. Palkka maistui.

Kun kaikki oli tehty, otettiin koirat autoista ja käytiin vielä litimärkinä käppäilemässä vähän matkaa metsäautotietä. Luksin mielestä Manta oli ihana (Mantan mielestä Luksi voi painua helvettiin), Liinu oli ihan kiva mutta vain Mantan korvike (Liinu olis varmaan leikkinyt L:n kanssa, mutta L ei voinut Mantan seuraamiselta) ja Kiri olis voinut painua helvettiin. Kiri olikin aika outsider kolmen mustan laumassa ja meni lähinnä omia teitään. Pari kertaa piti muistuttaa ällää että käyttäydy nätisti - toinen uros mahtuu kyllä siinä olemaan, sille ei tartte mennä räyhäämään, eikä hätyyttää sitä kauemmas laumasta. Muuten olivat koko porukka oikein sopuisasti.

Älä unohda kuka on THE ÄIJÄ TÄÄLLÄ!

Tytöt lentää, L vahtii, Kiriä ei kiinnosta :D

Tässä vielä muiden treenikuvia. Ekassa Manta, välissä Liinua ja vikassa Kiri