Agitunnilla. Pitkästä aikaa ohjaajan sairasteluiden ja helteiden takia. Olisko ollut kolme viikkoa taukoa, niin että ei itsekseenkään ole käyty? Aloitettiin suoraan edellisen, tekniikkaryhmän, harjoituksella:

3-4 hypyllä olin ajatellut tehdä valssin, mutta siitä tulikin sähellyksen takia takaaleikkaus. Olin koiran edessä. Toisella otoksella keskityin ehtimään pois alta, ja valssikin sujui. Kyllä se takaaleikkaus silti on mulle paljon luontevampi, en oikeen välitä valsseista. Hiottavaahan noissa käännöksissä olisi vaikka miten, mutta se on just sitä mitä mä en agilityssä ymmärrä enkä jaksa itse. Riittää, että koira meni oikein :D Tollanen tekniikkakurssi ei tosiaan olis mun juttu, "helppoja" juttuja joita vaan hinkataan ja hinkataan. Ei tuu mun koirasta mitään AVAa koskaan mutta ei oo väliksikään. :D

Yksi ihan hyvä huomio oli se, että juttelen koiralle liikaa. Tunnistin itseni. "Takaa takaa takaa hyvä tähän TÄHÄN hyppää hyppää"... miksi jankutan samaa käskyä monta kertaa? Takaakierrossa se toisto on alun perin auttanut koiraa, että se malttaa kiertää loppuun asti, mutta kyllä se nyt jo osaa ja käsky voisi olla selkeä, yksi "takaa". Johannan mielestä mudi arvosti heti sitä että luotin siihen enkä jankuttanut sille, ja toisaalta annan sille työrauhan keskittyä siihen suoritukseen, kun en koko ajan pälpätä. Lupaan yrittää tehdä parannuksen!

Lisättiin sitten vähän elementtejä radalle, ja tuota putkea (3) kanssa käännettiin vähän helpommaksi. Tässä pointtina oli tuo keskellä oleva hyppyhärpäke ja siihen ihan tavan valssit. Tylsää?

Hieman minusta joo, mutta ah kun tuli tarpeeseen. Mä olen todella, todella myöhässä valsseissa. Mua ohjattiin ihan kädestä pitäen mikä käsi mitenkin ja silti oli vaikeaa :D Esim. neloselle tullessa vasen käsi lähettää koiran hyppyyn ja heti kun se on lukinnut hypyn (tapahtuu töppösellä nopeasti, ja se irtoaa hyvin, älä helvetissä saata ja jää kyttäämään meneekö se vai eikö!!), käännä jo kroppaa (ei jalkoja) ja oikea käsi pienesti merkiksi että tarttee kääntyä. Kyllä se kokeilemalla sieltä tuli. Vähän koira epäröi välillä mutta kokemuksen myötä kyllä oppii, että saa hypätä vaikka annankin jo jatko-ohjeita. Tottunut siihen, että kaikki on myöhässä, ja kun olenkin ajoissa, raukalla menee pasmat sekaisin.

Puomi oli hidas ja alakontaktin paikka tosi epävarma. A:lla jäi kerran keikkumaan harjalle, mutta kun sanoin että ala tulla sieltä, tuli ja pysähtyi tosi hienosti kontaktille. Renkaalle irtoaa hyvin, mutta muista itse antaa tilaa - koira edelle ja vasta sitten takaaleikkaus, muuten törmäätte. No kah, niin teimme. Kepit yritin ohjata oikealta puolelta, mutta ei sujunut. Yritti kyllä ja alkoi sitten kiehua, kun ei ottanut onnistuakseen. Rauhoittelin koiraa välillä ja otettiin helpommalta puolelta, niin meni se sitten vaikeammaltakin. Kukahan innokas joskus treenais kepit mun koiralle kuntoon...

Radalle tullessa koira oli oikein loistavassa vireessä, kuuma mutta vielä toiminta-alueella. Lähdöstä se varasti kerran ja joutui takaisin.