Osa-ot. Liittyy enemmän minuun kuin koiraani. Ei koirakaan näistä välitä, ketään se ei mene moikkaamaan ja jos väkisin yrittävät, se murisee vastaukseksi. Mutta minä.. mun elämä sujuu nykyään pääosin tosi hyvin päälääkkeen ansiosta, ei oo enää montaa juttua missä kilahdan ihan totaalisesti ja käytökseni ja mielialani karkaa täysin hallinnastani. Mutta tämä on yksi niistä.

Tulen (la-illalla töistä) autolla parkkikselle, joku täti lyllertää siinä ja kävelee autolleni kun vielä hinkkaan sitä ruutuuni kohdilleen. Jään autoon venaamaan että akka jatkaisi matkaansa. No ei jatka, joten nousen ulos. Alan kaivaa kauppakasseja takapenkiltä, olen käynyt kaupassa ennen työvuoroa, nyt kello on puoli kahdeksan lauantai-illalla.

täti (kurkkaa autoon ylitseni): ei sulla ole koira mukana?
minä: ei
täti: niin jos olet kaupassa käynyt, niin ei kai se siellä
minä: en mä oo käyny kaupassa (ainakaan tähän aikaan illalla, ei se ole hei auki, ja mitä vittua se sulle kuuluu, painu helvettiin siitä!!)

Äsken tulin lenkiltä. Purin koiraa autosta samalla parkkipaikallani.

kauempana oleva setä: päivää
minä: (en vastaa)
setä tulee lähemmäs: ootkos ollu koiraa uittamassa
minä kävelen ohi: en (miksi vastasin?)
setä: kyllähän se näin hellepäivänä pitäis uittaa

PAINUKAAN NYT VITTUUN KAIKKI SOMPAPOSSUT! Miten ei voi mennä jo jakeluun että minä vihaan ihmisiä ja minä en halua puhua kellekään mitään ja antakaa mun olla!!! Siis aargh oikeesti! Eikö näy jo naamasta että evvvvk, eikö kuulu jo ekasta sanastani että evvvk? Hankkis elämän ja juttelisivat keskenään riittävästi niin ei tartte kaikkia ventovieraita tulla ahdistelemaan!

Ens viikolla meen pankkiin ja kerjään asuntolainan ja muutan oikeasti vittuun täältä. Ja joo, tiedän että oon hullu ja sosiaalisesti rajoittunut ja typerä ja keksi-tähän-haluamasi-kuvaus, mutta VOI VOI.