Ei ole inspannut, mutta epämääräinen "pitäisi" -syyllisyys vainoaa minua. Pitäisi tokoa, pitäisi tottista, pitäisi agia, pitäisi maastoja jokaista kolmea sorttia. Jostain syystä lähteminen kaikkiin tuntuu hankalalta. Lenkille on kyllä kiva mennä. Tosin lenkkeilykin on aika pitkälti eri uimapaikoille kävelyä, mutta väliäkös tuolla, Suomen kesä on kuitenkin aika lyhyt. Viikonloput ja vapaat menee mökillä, vaelluksilla tai muuten pitkillä ulkoiluilla. Koirat on tyytyväisiä eikä mudikaan osoita turhautumista, mutta silti poden huonoa omaatuntoa kun sillä ei juuri ole ollut oikeita töitä.

Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni: käytiin AMK:n kentällä tokoilemassa. Mittarissa vain +20, mutta jotenkin kummallinen nihkeännahkea ilma ja koira aika nuutunut. Oli treenatessa ja oli sen jälkeen, kun käytiin lenkillä.

Aloitus ruuduilla. Tein ruudut molemmin puolin merkkiä, merkille 10m, siitä ruutuihin n. 15m. Järjestyksessä pelkkä merkki, vasen, vasen uudelleen merkille vietynä, oikea, merkki. Otin koiran autosta, käytin pissalla ja siitä suoraan hommiin. Jotkin virittelyt olis voinut olla poikaa, koska se luuli lähtevänsä ohjattuun noutoon. Merkit ok, mutta ekalla vasemmalla kaarsi hornan kuuseen takavasempaan. Huusin perään, että mihin lähdit kun ruutuun piti mennä. Koira lähti tulemaan takas mua kohti, mutta bongasi kääntyessään ruudun ja meni sinne. Kehuin kovasti mutta en palkannut. Merkiltä lähti nyt hyvin suoraan ruutuun, siitä palkka. Oikealle tehtynä lähti kanssa ensin takaviistoon, mutta en ehtinyt sanoa mitään, kun korjasi itse linjansa ruutuun. Pikapäätöksenä oli palkan arvoinen suoritus enkä ottanut enää uudestaan. Lopuksi pelkkä merkin kierto. Alkoi jo vauhti hiipua. Koskahan opin, että ton kanssa ei montaa kertaa kannata tätä(kään) junnata? Se ei ole mikään sähikäinen siinä mielessä, että se ilokseen juoksentelisi kovin pitkään. Ei myöskään lenkillä. Mulla on oikeestaan ikävä niitä pentuhepuleita, toi saa nykyään sellaset aika harvoin. Leikkii se seisojan kanssa ja saattaa yksinkin spurtata hetken, mutta pian rauhoittuu ravailemaan.

Sitten koira venasi autossa, kun keräsin ruudut veks ja tein merkeistä zetan. Seurautin 2-3 pätkää (sivua) ja sitten vasta käsky. Järkkä oli seiso-maahan-istu. Ei ennakoinut, seuruu oli tosi hyvää, asennot kaikki oikein. Palkkasin jokaisen vaihdellen joko heti takaisin kääntymällä, koiraa kohti palatessani tai koiran mukaan ottaessani. Maassa olevan koiran ohi kävelin ekaa kertaa hiljaa, ja viisas koira ei mennyt lankaan. Ei siis lähtenyt seuraamaan vaan pysyi maassa. Palkka tästä :) Seuraavalla ohituksella otin mukaan. Istumisesta suoraan vapautus.

Metallikapulan nostoa naksun kanssa. Ei siitä taida koskaan tulla kovin nopeaa. En jaksa panostaa. Jännää, että joitain asioita jaksan hinkata ja hinkata, ja jotkut kuten tämä, on ihan blaah. Otin myös pari kokeilua niin, että annoin kapulan koiralle ja otin sen mukaani kävelemään (ei oikeaa seuraamista). Kun se tajusi mitä haluan, kapula pysyi hyvin suussa. Muutama luovutusasentoon tulo, karkasin askeleen poispäin aina kun koira oli istumassa. Tiivisti tällä tosi hyvin - tokoon ehkä liiankin :P