Mietin kaupan hyllyllä suhteellisen pitkään, mitä ottaisin. Mistä se tykkäisi eniten? Kasvattajan luota lähtiessä pentu sai matkapahoinvointilääkkeen nakissa, ja se nakki oli ällöä, ei tykännyt. Ei edes ilman lääkemurusta. Lopulta päätin ostaa lihapullia, paketissa oli päiväys niin pitkälle. Enhän mä ehdi syöttää sille parissa päivässä 400g jauhelihaa, ja pakastin on aivan onneton. Lihapulla palasiksi, naksu käteen, virkeä pentu hollille. Tarjoan lihapullaa ja naksautan kun se on pennun suussa. Odotan hetken, ojennan uuden murusen ja naksautan taas. Pentu sylkee kaksi palaa ulos!! Laitan naksuttimen pois ja ojennansille uudestaan niitä murusia. Ei syö. Lopulta laitoin ne sen ruokakuppiin iltaruuan kanssa annettavaksi. Ei syönyt ei, närppi nappulaa välistä ja roskiin meni lihapullan osaset.

Koko paketti odottaa tuolla jääkaapissa. Kukahan ne söisi. Mies tulee vasta parin viikon päästä kylään. Minä en syö lihaa. Rotat? No joo, mutta paketissa on ehkä ihan hitusen liikaa niille...

Menen kohta ostamaan sitä jauhelihaa, ja otetaan sitten uusi yritys. Tällä kertaa kokeilen ensin kiinnostaako sitä, muutenhan opetan vaan että naksu = ällöä, sylje ruoka! Lähisiwassa ei tosiaan myydä mitään elimiä, joten jos jauhelihakaan ei toimi, seuraavaksi keittelen sille sydämen tai maksan palasia. Jo on perhana jos ei ala maistua. :D

Pentu on syönyt kovin huonosti muutenkin. Sen pitäisi saada desi nappulaa neljästi päivässä. Yhden desin olen jättänyt koulutukseen, eli se saa kerralla n. 3/4dl. Näykkii vähän ja jättää sitten kuppinsa. Palaa ehkä parin minuutin päästä syömään toisen suullisen. Olen antanut sille kymmenisen minuuttia aikaa, ja sitten nostan ruuat pois. Se kyllä tulee aina innoissaan kun on ruokinnan aika, mutta jotenkin ei vaan maistu. Toivon että tämä menee muuton aiheuttaman koti-ikävän piikkiin, eikä pentu ole perusluonteeltaan noin nirso. Tulee aika hankala elämä.

Onneksi se sentään leikkii hyvin. Kehun aina kun se kantaa tavaroita mulle, ja leikki jatkuu vain mikäli pentu tuo lelun minulle eikä omi sitä ja mene sen kanssa petiinsä. Se tekee sitä aika paljon, ja tykkää leikkiä myös itsekseen. Omassa pihassa leikkiminen alkaa myös jo sujua, pientä epävarmuutta siinä kyllä on, ja kadulla ei kiinnosta ollenkaan. Sisällä se leikkii hyvinkin raisusti ja paljon.

Nappulat maistuu ulkonakin. Annan yhden aina kun se ottaa kontaktia ja/tai tulee mun luokse itse. Aloitimme "ohitusharkat" eli kun ihminen tai pyörä menee ohi, koiralle namia siitä että se istuu aloillaan eikä osoita aikeita rynnätä perään. Koiria emme ole nähneet läheltä, yhtä kauempana toisella puolella risteystä menevää pentu katseli rauhallisesti, harmi että mulla ei ollut ruokaa mukana. Kun pentu on tulossa mun luokse, kyykistyn ja kutsun sitä nimeltä. Luksiksi siis ainakin toistaiseksi, ei se siihen vielä reagoi eli voi vaihtaa jos keksii paremman :D. Palkaksi järjestyksessä sanallinen kehu (jo matkalla), kaulan rapsutus (->ennakoin kiinniotto-ongelmia = luoksetuloon kuuluu aina pannan koskeminen, joskus otetaan kiinni ja joskus ei, mutta oppiipahan toivottavasti että luoksetulo on kosketusetäisyydelle asti) ja nami. Siis nappula. Pitäis tähänkin saada joku superherkku, vaikka ihan hyvin sille noi nappulatkin menee.

Tänään aloitimme sitten harjoittelemaan muita arjen käskyjä. Rottahäkkiä siivotessani "pois". Aika pian sille meni jakeluun mikä on sallittu etäisyys, ja siinä se istui ja katseli mun puuhia. Orsi-rotta halusi tulla ulos, joten otin sen käteen ja siitäkö pennulla riemu repesi. Se hyppi, yritti huitoa rottaa tassuillaan ja olisi varmaan purrutkin. Kielsin napakasti ("ei"), ja kun pentu ei uskonut, nappasin sitä niskasta kiinni. Sitten se malttoi haistella rottaa nätisti, kehuin rauhallisesti ja jokaisesta tassun pienestäkin nostoaikeesta tiukka "ei". Rottahäkin raapiminen ja sitä päin hyppiminen on kanssa "ei". Ulos lähtiessä vihjesana on "remmi". Sen olisi tarkoitus meinata, että tule mun lähelle ja seiso nätisti aloillasi että saan sulle remmin kiinni. Aion mahdollisesti käyttää sitä kiinniottokäskynä irtolenkeilläkin, niin luoksetulo säilyy varmasti mieluisena. Edelliselle koiralleni luoksetulo ei koskaan ollut kiinniotto, vaan se kutsuttiin kytkettäväksi huutamalla sen nimeä ja menemällä kyykkyyn tiettyyn asentoon. Se jäi vaan jotenkin tavaksi ja toimi hyvin, joten mietin josko nykyisellekin opettaisin eri kiinniottokäskyn.

Pentu nukkuu hyvin paljon ja toistaiseksi pissalenkkimme ovat luokkaa kanto kadulle (jottei oppisi tekemään pihaan), parin metrin kävely, sitten takaisin omin jaloin pihalle jossa yleensä leikitään tai otetaan pari luoksetuloa. Pari kertaa se on kyllä tehnyt tarpeensa ensin kadulle ja sitten uudestaan pihaan. Joskus kävelemme jopa koko talon ympäri (tää on siis vanha ok-talo, ei mikään kerrostalokortteli, vaan sivut ehkä jotain 5-10m luokkaa). Tänään aamulla kävimme parin korttelin päässä puistossa. Kannoin pentua muistaakseni kolmessa pätkässä. Ihmettelimme ohi ajavia kuorma-autoja (monia), pyöräilijöitä (monia), lastenrattaita (yhdet) ja leikkiessään kiljuvaa lasta (yksi). Rattaita pentu vähän jännitti, samoin lapsen kiljahtelut kummastuttivat. Kun näen että sitä jännittää, kyykistyn ja annan sen tulla mun jalkoihin tai etupää syliin saakka. En lässytä tai muuten lohduttele, mutta tarjoan kuitenkin tukea minkä se ainakin toistakseksi on joka kerta ottanut mielellään vastaan.

Nyt alkaa näyttää siltä että lähdemme taas pihalle. Kaatosateeseen, jippii. Remmi alkaa jo haista kauhealle, kun se laahaa märässä maassa eikä tahdo ehtiä kuivua ulkoilujen välissä.