lauantai, 23. heinäkuu 2011

Muutimme

http://senkinsieni.blogspot.com/

tiistai, 19. heinäkuu 2011

Mudin elämä hiljenee

Meille tulee kuin tuleekin pentu. Tätä blogia ollaan oltu jo muutamaan otteeseen lopettamassa - ei kokonaan, vaan haluan uuden, eri tavalla järjestetyn blogin. Mudin elämä on nyt tullut tiensä päähän ja koirat saavat yhteisen blogin. :) Päivitän osoitteen tähänkin jahka asia on ajankohtainen. Varmaan ensi viikolla.

---

Tässä vielä keskiviikolta kuvia. Pentu tulee ylihuomenna. Saapi tyytyä patjaan pahvilaatikossa ainakin ensi alkuun.

"Hmm, mikäs tää on"

 

"Siis vähä liika pieni peti! Ooksä ihan erehtyny hä?"

Voi mudia. Se ei oo sulle. ;D

 

maanantai, 18. heinäkuu 2011

Rahaa kuin roskaa

En todella tiedä mikä pakottava tarve mulla on tuhlata rahaa agikisoihin. Ei olla treenattu varmaan yhtään sitten viime kisojen (HYLHYLHYLHYLHYLHYL...niin tosiaan, HYL!) joten ei liene vaikeaa arvata miten nyt sujuu. Mulla on kuitenkin ollut Peetsan "Agility alkeista huipulle" -kirja lainassa ja olen sitä iltaisin lueskellut. Pitäisköhän mudinkin lukea, ehkä oppi tarttuisi senkin päähän ;D Tänään menin iltamyöhällä hallille. Oheiset harjoitukset kirjasta, tosin pieniä muutoksia, mm. toi oranssi vitoshyppy kuuluisi olla suorassa, mutta kentällä oli esteitä edessä.

Aloitimme mustilla:

Vaikeuksia oli lähinnä 4-pujottelussa, jos jäin keppien oikealle puolelle. Vasemmalle puolelle mennen sain koiran myös ajettua kakkosväliin. Miksi on niin vaikeaa antaa sitä tilaa! Kun maltoin, sujui.

Oranssissa ei oikeastaan ollut mitään hankalaa. Koira haki 2-kepeille paljon paremmin kuin luulin ja veti niin tiukan kurvin, että ehdin jo pelätä että se menee väärältä puolelta sisään.

Sitten oli tällainen:

Kuvittelin, että koira kyllä irtoaa putkiin ja nimenomaan ongelma on "takaisin tullessa" se, että elikko on putkessa vaikkei pitäisi. Vielä mitä! Aloitin niin, että olin hyppyjen ulkopuolella, mutta ei mennyt kunnolla putkeen. Menin sitten hyppyjen ja putkien väliin ohjaamaan ja nyt irtosi oikein hyvin. Ei sen kanssa oikeastaan ole kai sellaista tehtykään, että meidän välissä on esteitä. Mulla oli hankaluuksia keksiä miten parhaiten ohjaan 5-6-7- kohtaa ja kokeillessani eri juttuja koira alkoi huutaa mulle. Hiljaisuusaika oli jo alkanut, ja kun pari hyssyttely-yritystä ei auttanut, totesin että lähdetään sitten pois. Voisi joku toinen päivä kokeilla uudestaan. Päiväsaikaan, niin turhautunut mudi ei häiritse naapureita :P

 

maanantai, 18. heinäkuu 2011

Kepit hukkuu metsään

.. eikä edes löydy. Oltiin viikonloppu mökillä, ja mutsi talloi pari jälkeä.

Pe: sienipölkyn metsässä ehkä reilu 300m, 6 keppiä, tunnin vanha. Janalta vasempaan. Olin varma että lähtee oikeaan, maaston kohta oli niin sellainen, mutta koira nosti määrätietoisesti oikeaan suuntaan ja ei auttanut kuin uskoa sitä. Yksi keppi jäi vssiin kokonaan haistamatta, yhteen vähän reagoi mutta meinasi jatkaa matkaa = kunnon ärähdys ja nyppäys liinasta jolloin ilmaisi sen. Seuraavat pari oli jees. Vikasta mentiin yli ja palkkasin koiran sitten sen jäljestäessä polkua pitkin eteenpäin hetkellä jolloin meni syvällä nenällä.

Su: sourun "liikenneympyrän" kantarellikankaalla. 2000 askelta mutta GPS-laitteen mielestä vain n. 900m. Mutsilla on ilmeisen pienet jalat ;) 6 keppiä ja tunnin vanha. Jälki lähti janalta oikeaan. Koira nosti määrätietoisesti vasempaan ja piti kääntää se ympäri, onneksi sentään totteli tällä kertaa takaisin -käskyä ihan kerrasta. Jälki kyllä teki lenkin niin että vasemmalta saattoi tulla hajua, en tiedä sotkiko se. Oli ihan heeelvetinmoinen helle. Ei se siinä tunnin aikana jälkeä vanhettaessa kuumalta tuntunut, kun marjastettiin, mutta heti kun lähdin juoksemaan koiran perään niin ai luoja että oli vesipulloa ikävä. Koirakin olisi mieluummin ottanut palkaksi vettä kuin meetwurstia, luulen ma.

Yksi keppi (toka vai kolmas?) mentiin yli, se oli hirveässä vesakossa/ryteikössä/tjsp missä jäljen tekijä oli mennyt perseelleen ja minä kaaduin turvalleni :D. Koira karkasi ojaan juomaan, mutta tuli käskystä takaisin. Paikoin mentiin niin lujaa että sain juosta perässä, välillä taas koira hidasti reilusti ja tsekkasi askeleen kerrallaan. Maasto ei mun silmään hirveesti vaihdellut, mutta vanhojen metsäautoteiden kohdat ja jäkäläiset kalliot oli varmaan kuivempia kuin mustikkakangas. Merkit oli n. kymmenen askelta ennen keppejä pyynnöstäni. Koira ilmaisi yhden merkinkin, mutta se olikin polven korkeudella pienessä kuusessa. Onneksi oli ekstranameja mukana! Ihan lopussa mentiin tien yli. Keppi ja kulma oli turhan lähellä, jälki teki 90 asteen käännöksen oikeaan ja koira oikoi tiellä sinne päin. Luulin, että se on viides, ja sen pitikin laskujen mukaan olal viides, mutta se oli jo viimeinen. Yksi keppi oli jäänyt kai merkkaamatta ja koirakaan ei sitä ilmaissut, tai sitten niitä olikin vain viisi. En tiedä, outoa. Yhdessä notkelmassa koira kyllä pyöri jonkun verran, ehkä se keppi olisi ollut siinä? Aikaa meni 23min.

Mä en nyt oikeen tiedä mitä tälle keppiasialle tekisi. Ainakin ehdottomasti pitkät välit kepeille; 300m jäljelle ei tosiaan kannata kylvää kuutta. Kilsan jäljelle kuusi mahtuu paremmin ja silloin ne oikeasti toimii koiralle palkkana ja se ilmaisee ne paremmin. Mutta kun tuntuu, että järjestään jää vähintään yksi metsään. Eikö koira haista niitä ja miksi ei? Liikaa vauhtia? Liian kiire loppuun ja hutilointifiilis, "tärkeää ei ole matka, vain määränpää"? Vai onko niitä tosiaan liikaa ja koirasta ne ei ole ilmaisemisen arvoisia?

torstai, 14. heinäkuu 2011

Muditottista

Iitu oli seutuvilla ja käytiin pk-kentällä (nurmipohja). Vähänhän se on joo niin, että tarttis treenata... koira taas kuumasta vaisu ja kun se tajusi että toisessa autossa on herkkuja serkkuja, sitä kiinnosti vielä vähemmän. Sitten tuli kentälle muita treenaajia ja keskittymisen rippeet meni sinne. Mulla oli ihan blaah-olo enkä jaksanut alkaa painostamaan koiraa, joten otin jotain pientä ja koiran ollessa kiltisti messissä vein sen autoon.

Hyppyä, metrisellä kiinteällä esteellä suoraan. Namilätkä (ja i täyttämässä) toisella puolen ja minä toisella. Multa pois päin tuli välillä kosketus, takas päin ei lainkaan, mistähän johtuu? Koskekoon, kunhan hyppää.

Tokon ruutu oli valmiiksi tehty. Merkiltä vasempaan, koematkat. Eka meni merkillä stop-käskyllä istumaan; kävin nostamassa ylös, kävelin takas alkuun ja kutsuin koiran pois. Seuraava onnistui. Ruutuun lähti ensin sen näköisenä, että ei tiennyt mihin menee, ja kaartoi vähän taaksepäin. Sitten bongasi kuitenkin ja korjasi suunnan. Taisi mennä suoraan, mutta kiersi (merkiltä katsoen) vasempaan reunaan ja maahan-käskyyn reagointi oli vähän hidas. Plätsähti sitten lopulta tosi hyvin keskelle ruutua. Menin palkkaamaan sinne.

A-estenouto iitun kapulalla. Kiersi järjestään takas päin tullessa. Alkuun otin kapulan vaan "höpöhöpö" -tyylillä koiraa vastaan mennen, sitten ihan kielsin esteen ohituksen. Autoin pari kertaa juoksemalla koiran rinnalla ja saatiin sitten yksi onnistunut noutokin, tosin joku päätti ottaa luovutukseen asti ja sehän oli vino ja piti korjata... graaah. Jotenkin sille tarttis saada lisää raivoa tohon esteeseen. Se paluu tulee niin löllönä että ei sillä edes vauhti riitä esteen ylitykseen. Ehkä jotain sellaista, että avustaja pitää koiraa pannasta ja minä toisella puolen kutsun sitä, ja hetsauksen jälkeen avustaja päästää sen esteelle? En tiiä, pitää miettiä jotain.

Mantalla oli vähän jalka kipeä, niin käytiin lopuksi pikku metsäpyörähdyksellä vain L & L kesken. Liinu juoksutti Luksia ihan hyvin ja tapaili ne vähän leikkiäkin, mutta Liinua enemmän vaan juoksututti.