Kirjoitin tämän nettipalstalle, ja liitän sen nyt tännekin.

"Sulla on mun mieli. Ihan samoja juttuja pyörittelen useinkin.

Mä puuhaan 9,5-viikkoisen pennun kanssa aika paljon. Melkein aina kun se on hereillä biggrin.gif. Se on arkisin yksin keskimäärin 2h aamulla ja 2h iltapäivällä. Vuodenvaihteen jälkeen mulla on taas enemmän koulua, mutta matkaa vain pari minuuttia. Yksinoloajat tulee varmaan silti olemaan luokkaa 6-8h/vrk, tosin toivottavasti ehdin ruokiksella kotiin käyttämään sen edes vartin pikakusetuksella ja katkaisemaan tylsän odottelun.

Mun mielestä jo arjen valinnoilla voi tehdä paljon. Opettaa sen koiran osallistumaan aktiivisesti arkeen. Kantamaan lehden postilaatikolta kotiin. Ojentamaan ripustettavia pyykkejä. Tuomaan telkkarin kaukosäätimen. Koira saa jonkun tärkeän tehtävän ja tuntee olonsa tarpeelliseksi. Se merkkaa varmasti paljon. Vertaa koiraan joka suljetaan portin taakse eristyksiin perheen arkipuuhista. Katseleminen on ihan eri asia kuin itse osallistuminen.

Mun mielestä koira kuin koira ansaitsee lisäksi juosta vapaana, saada käyttää nenäänsä (jälki, haku, mikä tahansa namin etsiminen kotipihasta), leikkiä ihmisen ja lajitovereidensa kanssa ja vähän rodusta ja yksilöstä riippuen sit niitä muita harrastuksia. Tai korvaavia puuhia, esim. vinttareita kun ei saa Suomessa käyttää oikean riistan metsästykseen, niin pääsis edes radalle/maastoon. Saalisviettiselle koiralle narupallon saalistusta, kovasti vahtiviettiselle se oma piha vahdittavaksi ja niin edelleen.

Satunnainen "en ehdi kun kusettamaan sen 3x vartti" -meno ei tee kenestäkään vielä huonoa koiranomistajaa, mutta jos on ihan säännöllistä että koira pääsee parille korttelikierrokselle ja lisäksi puoleksi tunniksi lenkille ja se siitä, niin en mä ottais koiraa. Ei jokaisella pitäis olla oikeutta hankkia eläintä. "Mä haluuun" -ajatusten sijaan pitäis miettiä haluaako se eläin sellaiseen kotiin mitä sulla olis sille tarjota. smile.gif

---

Niin joo, "se näyttää ihan tyytyväiseltä" on ihan p*skaa minustakin. Liian moni koira sopeutuu ihan mihin tahansa. Huokaa vaan sohvalla ja kääntää kylkeä kun omistaja piipahtaa kerran päivässä kotona vain poistuakseen uudestaan. Sit on niitä jotka ei sopeudu, ja oireilee jonkinlaisella "häiriökäyttäytymisellä". Omistaja kokeilee dapit, kuonokopat, sähköpannat, kukkahattutipat ja ties mitkä onnen oikotiet, vaikka oikeasti ongelma on se että koiralla on liikaa nukkumisaikaa ja liian vähän tekemistä. Ihmisten pitäis itse kokeilla, aamulla saa touhuta vartin (keskimääräinen aamukusetus), sit syödään, sit pitää 8h maata tekemättä mitään. No, olkkarissa saa kävellä edestakas, katsella ikkunasta, ja on siellä ehkä pari jo kuolettavan tutuksi tullutta lehteä tai kirjaa (vastaa koiran lelua). Iltapäivällä saa mennä taas vartiksi kadulle ja katsella mitä siellä tapahtuu. Sit saa uudestaan syödä. Sitten istut ja kuvittelet kuinka joku tekee perheelleen ruokaa, laittaa pyykkejä, seurustelee perheensä kanssa. Ehkä ohimennen joku käy heittämässä sulle palloa. Sit se päivän kohokohta, tunniksi lenkille ja sen yhteydessä vartti aivojen käyttöä. Ehkä sanaristikko? Tai jotain. Ja sitten taas nukkumaan yöksi.

Montahan viikkoa tollasta jaksais ennen kun tulis hulluksi?

Joo, koiraeläimet taitaa nukkua luonnostaan enemmän kuin ihmiset, mutta silti, 22h/vrk on minusta aivan liikaa."