Aamulla kusella puistossa. Yhden rakennuksen kulmalla huomataan molemmat, että sieltä kaukaa tulee vastaan iso musta koira. Mä päätän että käännytään takas, ei oo nameja mukana ja ajattelin että näin tilanne on ihan ok. Eka virhe tais olla se käännös. Tästä lähtien en koskaan ikinä milloinkaan osoita pennulle, että itse välttelen kohtaamisia millään tavalla.Vähän voidaan mennä sivuun ettei ihan suoraan kävellä kohti, mutta omaa suuntaa ei käännetä enää kertaakaan 180 astetta ympäri.

Vieras koira alkoi haukkua kun oltiin jo kävelty useita metrejä poispäin eikä näköyhteyttä enää ollut. En oo ees varma oliko se se sama koira vai joku ihan muu, mutta joka tapauksessa koira alkoi räkyttää jossakin. Luksi sai slaagin ja ryntäsi liinan mitan kotiin päin, sinne minne oltiin menossa muutenkin. Liina loppui, pentu jäi kyyristelemään sinne, ja mä kutsuin Luksi tule. Ei tietenkään tullut, jolloin nyppäsin liinasta niin että sain sen luokseni. Miksi vitussa nää tapahtuu AINA silloin kun ei ole edes nameja mukana? Miksi en vieläkään ole oppinut ottamaan namirasiaa joka jumalan kusikäynnillekin mukaan?! Pitää ostaa niitä froliceja, aamulla on aina niin kiire ulos etten muka ehdi laittaa maksalaatikkoa purkkiin ja ottaa sitä jääkaapista. Frolicit säilyis taskussa valmiina. Pentu siis oli hilattu jalkoihin, taputtelin ja pidin sitä vaan siinä. Hetken päästä se säntäsi uudelleen karkuun, jolloin käskin taas takas luokse. Ei tullut, nyppäsin liinasta, murisin sille että kun käsketään niin silloin tullaan vaikka tilanne olis mikä. Pidin sitä lähelläni niin että se rauhoittui, haukuntakin hiljeni, ja sitten se pikku hiljaa lähti rauhassa kävelemään vähän etäämmäs musta. Tais ihan vaan nuuskia jotain, ei siis enää mitenkään pelokkaana. Pysyin kyykyssä ja kutsuin kolmannen kerran luokse, ajatuksena että nyt sillä ei oo kierrokset päällä ja jos se nytkään ei tule, pölläytän ihan kunnolla. Vaan tulihan se, ei mitään laukkaa, mutta tuli kuitenkin. Kaivoin jonkun kuivan nappulan taskusta palkaksi, ja sit hipsittiin kotiin. Pentu oli loppuajan ok, ei mitään pelon tai levottomuuden merkkejä.

Aamuruuan söi kaiken, sai tilkan kissanruokaa ja omaa nappulaansa kongiin, jota jäi jäystämään kun lähdin.

10.40-11.00 puistossa, sataa kaatamalla, en tiedä johtuuko tää sateesta vai aamuisesta suuttumisestani mutta pentu kävelee koko ajan aivan mun kannoilla, metrin verran mun takana. Ei innostu juoksemaan vaikka yritän itse pomppia ja säntäillä, hypin lätäköiden yli jne. Tai lisää sekin toki vauhtia kun menen edellä, mutta ei yhtään riehakkaasti, kunhan laahustaa. Houkuttelen sen jahtaamaan mua ison puun ympäri, kyllä se jahtaa mutta on jotenkin niin "no jos sä kerran noin kovasti haluat niin kai mun sit täytyy". :P Ehkä kallistuisin siihen että aamuisen suuttumisen puoleen, ei se ennen oo kaatosateessa mitenkään erityisen masentunut ollu. Otetaan pari luoksetuloa josta maksalaatikkopalkka. Ei tietenkään tuu ristin sielua vastaan kun olisin kunnolla varustautunut!

Tai ehkä se on vaan vähän väsynyt eilisestä. Yöllä ei ollu tullu luullakseni ainoatakaan pissaakaan sisään, paperit oli täysin kuivia. Nukkunut sikeästi koko yön? Käytiin puolen yön maissa vikaa kertaa kusella ja aamulla sit seitsemältä.

Mutta mutta. Mitä ihmettä mä teen noissa tilanteissa kun se pelästyy jotain ja sinkoaa pakoon? Lasken liinan käsistäni ja katson jääkö se auton alle ja mihin se menee (kotiin?)? Annan liinan loppua ja jähmetyn itse paikoilleni tekemättä yhtään mitään, asenteella "hohhoijaa, eihän täällä tapahdu yhtään mitään, mikä ihme sua vaivaa"? Väännän sille rautalangasta että kun pelottaa, juokset mun jalkoihin, et satunnaiseen suuntaan (mun mielestä lähellä kotia se juoksee aina kotiin päin, vieraassa paikassa sinkoaa ihan minne nenä sattuu näyttämään)? Eli komennan ei sinne ja/tai käsken luokse, mitkä se kumpikin normaalitilassa osaa, ja vaadin tottelemista vaikka pennulla ei järki kovin hyvin juoksekaan kun silmät pyörii päässä ja pelottaa kauhiasti? Kun se on kiihtynyt, on vaan aivan turhaa suuttua käskyn noudattamatta jättämisestä, eihän se silloin pysty oppimaan mitään. :P

Haukunta saa sen reagoimaan noin, harvoin se koiran näkemisestä saa paniikkikohtausta ainakaan heti suoraan. Pitäis mennä jonnekin koirapuistojen laidalle tai tapahtumiin kuuntelemaan haukkumista, mutta ei täällä ole sellaisia. :P Soitanko sille netistä videoita missä koira räksyttää?

Hemmetti ku turhauttaa. Mitä jos oon laskenu sen irti ja se pelästyy, mitä helvettiä sitten teen? Katson kun se kuolee auton alle?