Kolmas yö meni jo huomattavasti paremmin. En oikein muista heräsinkö yöllä, varmaan ainakin kerran. Nukkumaan käydessä pentu tuli ensin mun pääpuolelle nuolemaan naamaa ja könyämään kaulalleni, oli hetken siinä, rapsuttelin sen mahaa. Sitten se siirtyi itse mun jalkopäähän jalkojen päälle nukkumaan. Siis peiton ulkopuolelle, peiton alla se ei viihdy. Ai niin, kyllä mä heräsin ainakin kerran, taisi olla jo aikainen aamu (6-7?) ja pennussa oli aika paljon virtaa. En millään jaksanut lähteä ulos, joten esitin tyynesti nukkuvaa ja annoin sen käydä paperilla pissalla. Se leikki itsekseen ja lopulta tuli mun mahalle pää mun naamaa kohti, heilutti häntää ja tuntui koko olemuksellaan ihmettelevän että hitto nyt, etkö sä vois herätä. :D Nauratti niin että oli pakko purra huulta että pystyn olemaan hiljaa. Linja näihin yöherätyksiin on siis se, että yritän vaan olla huomaamatta, eiköhän tapa jää iän mukana pois kun en herää (tai herään toki, mutta pentu ei saa multa mitään, vilkaisenkin niin ettei se huomaa mun avanneen silmiäni). Kymmenen aikaan sitten nousin, pentu tuhisi jaloissa. Olin taas liian hidas ja se meni keittiön lattialle lorottelemaan juuri kun olin saanut sen remmin käteen. Höh, olis käyny edes paperilla!

Naksuttelua taasen, aamu-ulkoilun jälkeen 2x15 toistoa (välissä siis edelleen parin minsan tauko siitä että haen jääkaapista lisää lihaa ja murennan sen), äskeisen parinkymmenen minuutin puistovisiitin jälkeen myös 2x15 toistoa. Pentu jaksaisi huomattavasti enemmän ja protestoi lopetusta tulemalla jalkoihin hillumaan, hyppii päin ja saattaa vinkua. En ole huomaavinani. Aloitan treenihetken kutsumalla sitä nimeltä ja sanomalla "treenataan", lopuksi "loppui".

Pennussa on oikeastaan vain kaksi asentoa. On-asento: tanner tömisee, housunpuntissa roikkuu, heittää kuperkeikkaa ja on yhtä pyörremyrskyä. Off-asento: maha kohti kattoa ja vain pieni tuhina kuuluu. Se nukkuu valtavasti, ja saattaa pudota suunnilleen lelu suussa suorilta jaloin petiin.

Leluja, ruokaa tai luita se ei puolusta yhtään. Leikkii hyvin, taistelee mielellään, tuo lelun myös välillä takaisin. Ajattelin alkaa naksuttelemaan lelun palauttamisesta. Kehun sitä myös aina kun se kantaa mulle mitä tahansa, sallitut tavarat saa pitää ja/tai taistelen niistä hetken sen kanssa antaen pennun aina voittaa, kielletyt kuten kengät otan vaan vaivihkaa pois.

Kynsiä on leikattu joka päivä vähän, muutama kynsi tai yksi tassullinen kerrallaan. Jos on tarpeeksi lyhyitä, olen vaan leikkaavinani eli kosken kynsisaksilla kynttä mutten paina. Ei reagoi oikeen mitenkään, tosin valitsen hetket niin että pentu alkaa valua off-asentoon. Turha sitä on pahimmassa hepulissa alkaa pakottaa pysymään aloillaan. Edellisen koirani kanssa kynsien leikkuuhan oli valtava ongelma, lopulta koiralla oli kuonokoppa ja tarvittiin vähintään yksi pitelijä, jotta homma hoitui. Välttelin sitä myös viimeiseen saakka. Nyt yritetään luoda siitä ihan tavallinen arkinen homma, ei mitään superpalkkaa mutta ei toivottavasti myöskään yhtään huonoa kokemusta. Leikkaan kynsiä tosi varovasti, jottei osuisi suoneen. Siitä se oravanpyörä edellisen kanssa  alkoi, tosin se nyt oli huomattavasti pehmeämpi tähän kaveriin verrattuna, vaikea kuvitella että pentu olisi moksiskaan. ;)

Puistossa laskin sen liinan (n. 4m) välillä käsistäni. Olen aika positiivisesti yllättynyt, en mä ole oikeastaan huomannut että tää olisi mitenkään hirveän itsenäinen. Hyvin pysyi mukana. Kyllä se jää just sen neljän metrin päähän nuuhkimaan, mutta tulee sitten kyllä perään. Kerran se olisi lähtenyt pinkomaan takaisin päin, en tiedä miksi, ei siellä ollut ristin sielua. Liina oli mun kädessä enkä uskaltanut päästää irti, joten se sai tällin kun naru loppui. Hitsi, pitäis mennä jonnekin tosi syrjään missä ei varmasti liiku autoja, jotta voisin kokeilla miten kauas se pinkoo ja tuleeko takaisin. Nyt oltiin tossa tien toisella puolella mun koulurakennusten välissä, aika suojaisa nurmikkoalue. Otettiin kymmenisen luoksetuloa, mulla oli jauhelihaa mukana. "Luksiiii" aina kun se on tulossa kohti, ja taisin kokeilla pari kertaa niin että kutsuin ja juoksin pari askelta pois päin, tulee kyllä. :) Musta tuntuu että se alkaa vähän reagoimaan tohon nimeen jo.

Puistokäynnin loppuvaiheessa näki että nyt väsyttää, se alkoi saada sellasia hepuleita ja meni ihan överiksi. Roikkui mun housun puntissa ja repi ihan tosissaan, liekö tullut reikäkin. Irroitin sen nätisti pari kertaa, ja yritin löytää jonkun oksan riepoteltavaksi, mutta se palasi aina repimään lahjetta. Sanallinen käsky ei tehonnut, joten otin poskista kiinni, pakkorauhoitin sen, se kääntyi taas itse selälleen veltoksi jolloin heti pehmensin otetta, lässytin sille ja rapsuttelin mahasta. Musta tuntuu että toi on aika hyvä keino, se nimittäin ei jatka enää kiellettyä puuhaa (tai jos meinaa, uskoo kyllä jo sanallista kieltoa) mutta ei todellakaan myöskään "ota itseensä", vaan hyvittelyn jälkeen on jälleen reipas oma itsensä.

Ihan kodin kulmalla vastaan tuli malinois, ne meni ehkä parin metrin päässä meistä, siinä on sellanen leveä kohta. Pentu käveli just mun jaloissa, lähdin vinosti poispäin jolloin pentu seurasi niin ettei se tainnut edes huomata koko koiraa. Kyykistyin ja syöttelin sille namia, oli onneks vielä vähän jauhelihan murusia jäljellä. Ihan hyvä "ohitus".

Tuossa se nyt makaa taas pää mun jaloissa. Mamman pieni itsenäinen pentu, joka mieluiten nukkuu mun päällä. :D