Meno on aivan päätöntä, juuri sellaista kun lapsi on koko päivän riehunut ja ollut paljon jänniä tilanteita, ja sitten se vähän ennen sammumista purkautuu ihan kauheana häirikkökäytöksenä. Pentu on juossut pari kertaa päin metallisia kirjahyllyn osia niin että tömähtää, haukkuu leluilleen ja mulle, sinkoilee pitkin seiniä, läähättää ja on vaan niin räjähtämäisillään. Otin sen sitten syliin ja pitelin aloillaan. Ei vingu yhtään, mutta kiemurtelee vähän ja puree niin hemmetisti. Ei siis mitään aggressiivista "päästä stna irti" -menoa, vaan ihan normaalia pennun puremista, joskin aika överiä tämäkin hepulin takia. Pari kertaa komensin kieltoäänellä ja pari kertaa nipistin myös huulesta että lopettaa. Puhuin sille tosi tylsällä ja uneliaalla äänellä "rauha, nyt rauhoitutaan, raaaauhassa" ja silittelin hitan pitkin vedoin aina kun se ei joko purrut tai kiemurrellut.

Nostin sen sitten suht lötkönä lattialle, ja näin että meinasi sännätä saman tien lelun kimppuun. En päästänytkän irti, vaan kyykistyin siihen lattialle ja pidin sitä kiinni. Ei se paljoa yrittänyt tempoakaan, kunhan jatkoi käsien jäystämistä. Lopulta sitten kun se oli joitakin sekunteja täysin hiljaa ja rentona aloillaan tekemättä mitään, päästin sen irti. Pyörähti parin metrin päässä ja kävi jalkoihini, tosin nousi kymmenen sekunnin päästä ja meni vesikupilleen ja kohti lelua. En tehnyt tai sanonut mitään, mutta pentu jätti lelun sikseen ja palasi mun jalkoihin. Äsken kuului KUPS, joten nyt se varmaan lysähti lattialle ja virrat on tältä päivältä veks. Hienoa, ehkä se ei jaksa kovin kauaa rääkyä sängyn laidallakaan.