Tää ei ole toiminut vähään aikaan, joten tässä tulee se minkä jaksan jälkijunassa naputella.

PE 15.10
9.30-9.50 korttelikierros. Pari koiraa meni kauempana, toisen kohdalla en syöttänyt namia kun pentu ei siitä juuri välittänyt, vilkaisi vain (höh, outo logiikka, näin jälkeen päin ajatellen olis vaan kantsinu palkata). Toisella sai namia, se oli ok. Maton tamppausäänet oli hirveitä, kannoin pennun sen paikan ohi.

Sisällä 10x istu vihjesanalla. Kaksi kynnen lyhennystä ja hampaiden katsominen sylissä, tosi hyvin! 3/4 ruuasta kupissa, odottaa hyvin. Leikkii itsekseen, laitan lelun mun tuolin jalan alle jumiin ja ei tartte kun istua ja syödä omaa aamiaista ja pentu repii yksin lelua. :D Kumarrun antamaan sille päärynänkuoren. Pentu hypähtää ensin tavoittelemaan sitä, mutta sen ote lipeää kun se on niin liukas. Sitten se istuu ja katsoo mua, ja sanon että ole hyvä vaan, niin sitten se uskaltaa hypätä uudestaan ja ottaa sen. En tainnu olla ihan varma saako sen ottaa? Hyvä että on oppi menny perille, kaikki mun käsissä roikkuva ei oo automaattisesti sulle. :D

10.30 -13 yksin kotona. Tullessani ei mitään sisällä, ja tekeekin kaiken ulos. Aika uninen. 3x kynsi, vissiin ok kun ei mitään tarkempaa merkintää. 5x maahan naksulla, ei meinaa tajuta millään, mutta lopulta saan sen viidesti maahan asti. Puolet ruuasta leluihin.

13.25 kusee suoraan lattialle, ei edes paperille päässyt. Höh. Saa loppuruuan, odotus ok. Otin kermaviilin jämät mukaani ja odotin että pentu menee eri huoneeseen. Kutsuin sitä, tuli kiitolaukkaa, sai palkaksi kermaviilipurkin jossa tilkka pohjalla. Se purkki on ihana lelu muutenkin. En vaan uskalla antaa sen kauheasti repiä sitä, saa vielä haavan terävästä muovista. Iltapäivällä ei kummempia, tein omia juttujani ja pentu taisi nukkua.

15.30 kuset pihalle. Lähden asioille. Menee vähän pitempään kuin ajattelin, ja olin vasta klo 19 maissa takaisin. Paperilla on parit tuoreen oloiset pissat, joten en vie pentua heti ulos. Saa ruuan, ok. Menin lattialle istumaan, pentu tuli syliin, hamusi käsiä minkä kielsin. Pieni koira pysähtyi hetkeksi, ihan selvästi lamppu syttyi ja pentu juoksi hakemaan lelun! Sai superkehut ja kunnon taisteluleikit palkaksi. :)

19.15 sitten päätän viedä sen ulos. En tiedä mikä logiikka, olisin vaan vieny suoraan kun oli ne ulkovaatteet vielä tullessa päällä. :D Onneks vein, teki molemmat tarpeet heti. Aletaan katsomaan leffaa. Mä ajattelin, että pentu makaa suloisesti mun kainalossa, mutta vielä mitä. Se haluaa vaan leikkiä, puree mua naamasta ja käsistä (verikin tirskahtaa peukalosta), kiipeilee mun päällä, kantaa lelujaan ja kaikkea mahdollista actionia. Katson leffaa ja toisella kädellä välillä leikitän pentua. Annan sille possun korvan palasen, sen aikaa se onkin nätisti mutta sit alkaa taas meno.

20.30 keskeytän leffan ja vien pennun ulos. Pissat tulee. Jatkamme filmin katsomista, pentukin välillä tuijottaa läppärin ruutua. :D Leffassa haukkuu koira ja pentu kiertää läppärin ympäri, "missä se on?!" :D. Läppäri oli tuolilla, piti pari kertaa kieltää ihan kunnolla että sinne ei hypitä eikä kurotella. Mulla oli lautasella pinaattilettuja ja hilloa ja karkkipussi erikseen. Hillo kiinnosti kovasti, kielsin monta kertaa ja rykäisin kuuluvasti kun se tunki naamaa mun lautaselle. Lopulta näpäytin sitä haarukalla kuonolle. Sit vasta meni jakeluun, että sinne ei ihan totta hiivitä eikä vaivihkaa yritetä härkkiä toisten eväitä. Pentu on aika härski, se uskoo kyllä kun sille sanoo, mutta koettaa kuitenkin vaivihkaa vähän kerrallaan lähestyä, että jos kuitenkin sais tai ehkä toi ei huomaa kun tuun täältä kautta. Tavallaan ihanaa sitkeyttä, siitä on hyötyä muualla. :) Sitten kun tarpeeks tiukasti tekee selväksi, se tyytyy kohtaloonsa eikä ole mitenkään pahoillaankaan siitä. Ihan vaan "no, selvä sitten" -fiiliksissä.

23.30 illan vika kusetus, tekee kaiken ulos. Oman talon kulmalla pentu kipittää liinan mitan päässä edellä kotiin, kun kutsun sitä. En tiedä eikö se kuullut, muistaakseni meni auto just ohi? Se ei reagoinut mitenkään. Pysähdyin kuitenkin niille sijoilleni ja annoin liinasta palautetta. Uusi yritys, hyvä. Otettiin vielä toinen, tosi hyvä, pentu kääntyy todella nopeasti! Sai koko loppurasian palkaksi. Siellä oli siis maksanpaloja muutama ja niiden seassa hajustumassa olleita nappuloita ehkä vajaa ruokalusikallinen.

Touhuamista, puolen yön aikaan saa vikan iltaruuan ja mennään nukkumaan.

LA

11.00 superväsynyt ihminen jaksaa vasta herätä... lattialla on löysää kolmessa kasassa. Saikohan se kuitenkin liikaa luita eilen? Vissiin kolme sellasta possun korvan palasta jos en väärin muista. Mitään muuta outoa se ei ole syönyt. Pissaakin on paperilla aika lailla, joten ei muuta kuin siivoamaan. Tuskin on kiire ulos, tässä on jo kaikki mitä noin pienestä voi tulla...

11.15 kuitenkin ulos. Pentu riehuu, hyppii, puree, pomppii, kiemurtelee, valuu lattialla... raivostuttavaa! Lopulta kiroan jotta PERKELE, nousen ylös, annan remmin kolahtaa käsistäni lattiaan (pentu säpsähtää ääntä), nappaan pelkät roskapussit ja häivyn niiden kanssa. Tyrmistynyt pentu jää eteiseen katsomaan perääni. Vien roskat ja palaan takaisin, pentu on kuin herran enkeli. Saan sille pannan oikein hienosti kaulaan eikä se yritä kertaakaan tehdä mitään mistä on ennenkin kielletty, kuten kannettaessa käsien pureskelu. "Ravista ennen käyttöä" - voiko se muka tulla jo näin pienessä esiin? Kehun kuitenkin vuolaasti hienosta käytöksestä. Ulkonakin pentu on jotenkin tosi hyvin kuulolla. :)

Laitan sen kiinni lyhtypylvääseen ja teen sille viiden askeleen jäljen. Eka kerta, ja päätin vaan huvikseni kokeilla oikeaa jälkeä makkararuudun sijaan. Jokaiseen askeleeseen maksanpala kantapään ja varpaiden kohdille. Alustana nurtsia jolla aika paljon lehtiä. Joo, ja tää oli se virhe, ne lehdet meinaan. Pentu jäljen alkuun (eka ohjasin sen väärään paikkaan, siinä oli melkeen samanlainen risu, ja ihmettelin kun se ei todellakaan tajua mitään miksi osoitan maahan :P), ekan askeleen se tyhjensi mutta sitten alkoi haahuilla muuta. Pari kertaa kuulu jotain kolinaa mitä se hämmästeli, ja keskittyminen siis herpaantui. Se keskittyi enemmän kaivamaan niitä maksan murusia lehdistä kuin nuuhkimaan eteenpäin. :P No, samapa tuo, ei mikään suuri vahinko. Totesin vaan että tehdään niitä ruutuja nyt kuitenkin alkuun, ja ehdottomasti alustalla missä namit ei huku niin että niitä saa tosissaan penkoa.

Pentu haisteli jotain rakennuksen nurkalla, tsekkasin että ketään ei näy missään ja tipautin liinan käsistäni. Pääsin usean kymmenen metrin päähän eikä ketään tule perääni! Alkoi vähän huolestuttaa, ja siirryin niin että näen pennun. Se katseli hämillään ympärilleen ja selvästi oli jo ihmeissään että mihin se ämmä katosi. Lähdin juoksemaan niin että se kuuli mun askeleet ja heti sieltä tulikin kiitolaukkaa pieni pentu. Ei se musta näyttänyt olevan mitenkään paniikissa siellä nurkalla seistessään, mutta luokse päästyään ja nappulat kädestä saatuaan se oli kovin helpottunut ja halusi nuolla mun naamaa korvat päätä pitkin painautuneina. Jos oltais oltu jossain syrjäisemmässä, olisin varmaan pysynyt piilossa ja antanut sen hätääntyä ihan kunnolla. Nyt pelkäsin, että se paniikissa sinkoaa väärään suuntaan ja lopulta tielle. Sen jälkeen se sitten taas pysyikin niin lähellä ja koko ajan kuulolla, että oli vaikea ottaa luoksetuloja. :D

En tiedä olenko edennyt liian nopeasti, kun en nykyään juuri kutsu sitä silloin kun se on jo lähellä ja katsoo mua ihan silleen "kutsu nyt, olen melkein jo matkalla" -tyylillä. Voishan niistäkin palkata, siis nimenomaan siitä että kun se itse tarjoaa kontaktia, niin antaa palkaksi kutsu ja nami? Olen vaan odottanut että se on keskittynyt johonkin muuhun ja kutsun silloin. Vaikeampia tilanteita siis. Kokeilin tuolla puistossa kolme kertaa kutsua, kun se oli menossa kovaa laukkaa poispäin ja oli jo ihan melkein liinan mitan päässä (liina siis käsissäni, jotta saan annettua palautetta jos viis veisaa kutsusta). Pentu kääntyy nanosekunnissa ilmassa kesken laukkahypyn ympäri ja palaa vielä kovempaa kiitolaukkaa luokse!

Mä en oikein tiedä mitä ajattelen siitä, että viedään koiraa aina vaan vaikeampiin tilanteisiin ja hakemalla haetaan sitä virhettä, mistä päästä rankaisemaan. Eiköhän 10-viikkoiselle kesken poispäin juoksemisen tai haistelun kutsuminen ole jo aivan tarpeeksi vaativa tilanne. Pitäis malttaa mieli ja muistaa että se edelleen on ihan vauva vasta. Ja noin ylipäänsä, oppiiko koira sen luotettavammaksi, jos virheitä oikein etsitään? Mä olen joskus väitellyt tästä yhden ihmisen kanssa. Hänen mielestään tehdään vaan valtavasti toistoja, jolloin käytöksestä tulee hyvin luotettava. Jos koira ei tule, siitä ei suututa, vaan mietitään miksi se ei halunnut tulla ja treenataan vaan lisää helpoimmissa paikoissa. Mä olin silloin sitä mieltä, että opetetaan että totteleminen on kivaa, ja myös se toinen puoli: tottelematta jättäminen EI OLE kivaa. Äh, en nyt jaksa sen paremmin selittää, mutta nykyään en ole enää varma. Tuleeko koirasta luotettavampi jos se tietää että jos en tottele, saan selkään, kuin että jos sille opetetaan vaan että totteleminen on AINA superhauskaa? Jos ollaan tilanteessa jossa on tosi kova houkutus ja koiraa yritetään kutua luokse, tuleeko se paremmin jos sille on myös tehty selväksi mitä siitä seuraa jos ei tule?

11.40 hampaat pöydällä. Sekunnissa ohi koko juttu, pentu oli siis tosi nätisti. :) 3/4 ruoka kupista, yritti kerran varastaa. Odotan siis kyykyssä että pentu istuu, sitten lasken kupin maahan, ja yleensä tässä vaiheessa se meinaa nousta. Kuppi nousee saman tien ylös ja tulee takas vasta kun pentu taas istuu. Pidän kättä kupilla koko ajan, ja kun pentu on odottanut ehkä 1-2 sekuntia, sanon iloisesti "ole hyvä". Pidän edelleen kättä hetken kupilla, otan sen pois kun pentu alkaa syömään. Näin se ei siis opi yhdistämään että käden irroitus on lupa alkaa syömään.

Leikkiä. Canis-lehdessä oli artikkeli pennun koulutuksesta ja musta se tuntui ihan fiksulta, joten otin vinkin käyttööni. Kun mä voitan lelun, pidän sen pennun ulottumattomissa ja annnan sen riehua ja osoittaa turhautumistaan haukkumalla yms (joo, haukkuuhan sen :P). Heti kun pentu keskittyy ja tarjoaa jotain mitä sille on opetettu, se saa palkaksi lelun. Tän pitäis olla pohjaa myöhemmälle koulutukselle, eli pentu oppii että hilluminen ei tuota tulosta, vaan kannattaa keskittyä. Meidän tapauksessa valitsin katsekontaktin, koska pentu istuu automaattisesti kun nostan lelun ylös, eikä se minusta ole vielä mitään keskittymistä, pelkkä refleksi vaan. Kyllä se aika pian tajusi vilkaista mua, ja saman tien lelu lentää palkaksi ja leikki jatkuu. :)

Loput ruuasta kongiin ja iso keksi tukkeeksi. Oli muuten vaikea, pentu jaksoi varmaan vartin lussuttaa ennen kuin sai sen lopulta tyhjäksi. Nappuloita tippui aina välillä keksin ohi, ja pentu sai siten välipalkkaa. Aika hieno "harjoitus" oikeastaan, kyllä se jaksaa uurastaan aika pitkäänkin. :)

Istuin lattialla ja pentu könysi taas sylissä käsiä hamuten. Kysyin "missä lelu" ja se tajusi hetken mietittyään mennä hakemaan lelun! Vau!

(Jumalauta, kerrankin muistin kopioida tän. Netti oli katkennut ja koko teksti katosi taivaan tuuliin!!)