Hain pennun Sammatista ja lähdimme kotimatkalle iltakahdeksalta. Mikkeliin on yli kolme sataa kilometria, ja pissatustaukojen takia olimme kotona vasta puolen yön jälkeen. Kerran vilahti tien yli, tosin onneksi vain kettu eikä hirvi, enkä osunut siihenkään. Säikäytti kuitenkin sen verran, että ajelin hirviaidattomat osat reippaasti alle nopeusrajoitusten. Lähes koko matkan satoi kaatamalla. Pentu oli kasvattajalta lainatussa lentoboksissa takapenkillä, ja alun kiljunnan jälkeen suhteellisen hiljaa muutamaa välikohtausta lukuunottamatta. Kotona sillä olikin sitten virtaa monen tunnin unien jälkeen, ja seisoimme kaatosateessa myrskyävässä yössä. Minua olisi nukuttanut, pentua ei, eikä naapuritkaan varmasti saaneet unta. Ajattelin laittaa rappuun lapun, että olen pahoillani, koettakaa ymmärtää.

Pennulla on suloinen tapa nukkua pää mun kaulalla. Sen mielestä on myös ihanaa syödä luita mun kaulalla. Tai naamalla - tähtäämisessä on vielä parantamisen varaa. Saan varmaan joskus vielä terävästä sian saparosta silmäni puhki. Se kävi yölläkin sekä itsekseen että luunsa kanssa lukemattomia kertoja ihan mun vieressä, muttei viihtynyt kauaa vaan siirtyi aina takaisin lattialle. Peiton alla oli varmaan liian kuuma. Aamuseitsemältä siinä oli taas virtaa niin että päätin säästää naapureiden hermoja ja viedä riehuvan pennun kolistelemaan pihalle. Sateeseen, jälleen. Siellä me värjöteltiin aikamme ja palattiin sitten sisälle. Nukuin kymmeneen asti ja herätessäni pentu söi luuta ihan hiljaa vieressäni, ja sai elämänsä hepulin kun huomasi että heräsin. :D Se ilostui niin maan kauhiasti.

Jätin sen aamiaista tehdessäni olkkariin portin taakse. Itse olin keittiössä minne se siis näki muttei päässyt. Se sai raivarin ja kiljui kuin tapettava porsas. Vähän myöhemmin jätin sen syömään luutansa siksi aikaa kun kipaisin viemään pyykit kellarin pesutupaan. Oli täysin hiljaa, tuskin edes huomasi että olin poissa. Äsken kävin ripustamassa ne pyykit narulle. Pentu tuli ovelle mun perässä, sanoi kerran piip, ja palatessani parin minuutin päästä oli mennyt nukkumaan seinän viereen vakipaikalleen ja tuli sieltä iloisena moikkaamaan. Ihan lupaava alku. Pitää vaan muistaa väsyttää se ennen lähtöä, niin toivottavasti se ei kauaa itke vaan hakeutuu sitten nukkumaan. Minun on pakko mennä viimeistään maanantaina kouluun. Tänään se jää vielä ainakin kerran yksin, kun käyn pesutuvassa. Pitäisi käydä kaupasta jotain lihaa tms jotta voisin aloitella naksuttelun. Lähisiwa on tuossa minuutin kävelymatkan päässä, kokonaisaikaa tulisi ehkä viisi minsaa jos siellä ei ole ruuhkaa kassalla. Saa nähdä menenkö tänään, vai jätänkö huomiselle. En mä oikeastaan usko että se aika on hirveän oleellinen, jos se jää rauhassa niin sama se kai onko poissa viisi vai viisitoista minuuttia? Tunneissa sitten tulee selvä ero koirankin mielestä.