Vaikutan varmaan vähän neuroottiselta, kun mun elämä on suunnilleen tällaista: pentu herää -> ulos vaihtelevaksi ajaksi -> sisälle treenaamaan -> leikkimistä, pennun ruokinta -> pentu touhuaa itsekseen -> pentu sammuu -> ryntään ekana raportoimaan tänne ja sitten teen omia hommia kunnes sama alusta. :D

12.15-12.45 siis ulkona vastakkaisessa puistossa. Päästin sen pari kertaa taas liinasta veks, siis liinan pään laahaamaan maahan, en kokonaan remmistä irti. Kerran se ehti juosta aika kauaskin, kunnes huomasi että kappas, mamma pinkoo toiseen suuntaan. Tuli pentuun vauhtia! Otettiin n. kymmenen luoksetuloa, olen nyt ottanut käyttöön käskyn "Luksitule". Olen varma, että vaikka itse osaisin pitäytyä yhdessä käskyssä, läheiset varmaan hokee sille noita tule, tänne, tuletänne jne käskyjä niin että ne menee ihan ristiin ja pilalle. Olkoon "tule" nyt sit sellanen "tule tänne päin". Opetan sille harrastuksiin vaadittavan täsmällisen eteen istumaan tulemisen jollain ihan muulla sanalla, ehkä viroksi, ja niin että opetus alkaa takaperin eli siitä edessä tiiviisti istumisesta. Leikittiin pihalla vähän kepillä, ihmeteltiin isoja kantoja, ohi ajavia pyöräilijöitä ja paria ihmistä, ja syötiin jauhelihaa n. 5m päässä parveilevia variksia rauhassa tuijotellen. Siedätyshoito alkaa jo pennusta, jahtaaminen = nou, kauniisti katsominen = namia. Mä varmaan kokeilen riistan kanssa jostain (Canis-lehti?) lukemaani vinkkiä, että palkataan koira (naksulla) kun se on lähdössä jäljelle tai perään. Pikku hiljaa siinä pitäis käydä niin, että koira ilmoittaa että tässä olis, ja palaa itse hakemaan namia ohjaajalta ja se siitä. En tiedä, nää on vasta alustavia ajatuksia. Toisaalta voisin kyllä jättää sille mahiksen myös luvalla jahdata. Jos kieltää jonkun asian kokonaan, se usein olis kauhean kiinnostavaa ja houkuttelevaa. Jos joskus turvallisessa paikassa saa antaa vähän kyytiä, niin ehkä siitä on helpompi luopua silloin kun se kielletään. Jotkut uskoo että kuolleen saaliin (lelu) saalistaminen tyydyttää siinä missä elävänkin jahtaaminen, mutta en tiedä olenko samaa mieltä. Elävä on aina elävä.

No kuitenkin. Sisällä kymmenen istumista ilman naksua, ei riitä kädet. Toisessa kädessä namipurkki ja toisella syötän. Otin pari askelta aina eri suuntiin, jotta saan pennun nousemaan. Kun se siirtyy mun mukaan ja istahtaa, sanon istu ja annan namin. Hyvin toimi. En oikein tiedä pitäiskö mun kehua sitä jatkuvasti kun se tekee oikein. Kuvittelen, että sitten ne istu-vihjeet hukkuu sinne puhetulvaan, joten olen ollut pääosin hiljaa, vain välillä hehkutan kuinka hieno poika se on.

Ruoka. Odotti ole hyvä -lupaa hienosti. En ole ihan varma varastiko se millisekuntin, tai ainakin se sinkosi kupille kun olin vasta ekassa o-äänteessä. ;) Olen tarkkana jatkossa, ettei ota tavaksi. Tässä iässä olen tosi tyytyväinen tähän, se on jo hoksannut että lupaa pitää odottaa. Katsekontaktia ja pidempää odottamista alan vaatia vasta reilusti myöhemmin, nyt sillä ei riitä keskittymiskyky enkä viitsi kiusata sitä vaatimalla liian vaikeita.

Otin sen vielä pöydälle "hampaat" -käskyn harjoittelua varten. Taisin katsoa toiseen korvaan ja ronklasin sukukalleuksia. En palkannut ruualla, kehuin vaan. Pentu jännittää pöydällä sen verran että kipristää kynsiä, mutta eiköhän se siitä. Luksihan on syönyt nyt e-vitamiinia lasten annoksen kerran päivässä, kolmen viikon kuuri. Vanhan kansan keino pallien laskeutumisen auttamiseksi. Luksilla on toinen kives "jotenkin vähän normaalia ylempänä", ja siitä ei pitäisi tulla ongelmaa, mutta eipä tuosta kuurista haittaakaan ole. Mä en sen palleista osaa sanoa mitään, mutta se on just syönyt sen kolmen viikon kuurin varattuun rokotuspäivään mennessä, niin katsokoon lääkäri sitten.

Laitoin sille vielä hampaidenpuhdistustikun (joku marketeissa myytävä Dentajotakin, en ikinä muista sen nimeä!) palasen kongiin, hetken se sillä leikki ja mutusteli mutta paneutui sitten taas jalkoihin maate. Se nykyään aina nuolee mun jalkapohjaa sukan läpi hetken ennen kuin alkaa nukkua. Välillä jalat saa myös hellää "kirputusta". Koskaan se ei pure kovaa, vähän vaan mutustelee varpaita. Ja tosiaan nuolee. Hassu eläin.

Nyt menen kohta ripustamaan pyykit narulle, ja sitten teen omia hommiani. Miehen juna on viideltä keskustassa, lähdetään varmaan puolen maissa talsimaan sinne päin. Siihen saakka pentu saa luvan nukkua.