Lunta tulla tuiskuttaa, mutta löytyi vielä täysin lumettomia kohtia nurmikolla, joten väsäsin sianmunuais"jäljen". Kahden askeleen levyinen ja puolisen metriä pitkä kaistale, eilen uunissa kuivatun (hitto että se kuivaaminen/raaka munuainen haisee niin pahalle että tää vege meinas oksentaa! Kädet sai pestä sitruunalla ja silti tuntuu että sormissa haisee yhä, hyi v*ttu!) munuaisen palasilla. Piski oli saanut muistaakseni eilen illalla joskus 18 aikoihin vikan ruuan ja tämä tapahtui klo 12.30, oli kovin nälkäinen, ehkä vähän liiankin. Pentu taas pylvääseen kiinni ja tallaamaan. Vinkunaa ja nykimistä, en palannut sen luo ennen kuin rauhoittui. Irroitin sen pylväästä ja odotin että istuu rauhassa ennen kuin lähestyttiin jälkeä, ja pysähtyin sillä huimalla 1-2m matkalla kerran taas rauhoittumaan kun se riuhtoi niin kauheasti. Ja mä kun viimeeksi sanoin että se ei vedä remmissä ja inhoaa sitä kun se kiristyy. Jooei, ei näköjään enää inhoa, en tiedä mikä herkkiskausi sillä oli mutta ei oo enää. Todellakaan!

Näytin jäljen alun kädellä ja pidin pentua koko ajan pannasta kiinni, ettei pääse rynnimään tai pyörimään. Sillä oli sen normaali puolikuristava (vähän liian iso) heijastinpanta mitä olen viime aikoina käyttänyt helpon pukemisen takia. Jäljellä ei kyllä vissiin tarttis olla mitään kuristavaa, pitää muistaa panna sille normaali panta. Valjaita on parit edellisen koiran ajoilta, mutta ne kummatkin on aivan liian isot vielä. Toiset oli verijälkivaljaat ja toiset käytössä autossa, en tiedä josko ne verijälkivaljaat ottais Luksille jälkivaljaiksi. Vai pitääköhän pk-jäljellä olla koesääntöjen mukaan panta? Enpä tiedä.

Parin namin yli se pääsi hyppäämään, en vaan ehtinyt estää. Muuten keskittyi tosi hyvin, pää ei noussut kertaakaan, tosin ei ollut mitään häiriöitäkään mitä sen olis tarvinnu tsekata, vain hyvin hiljainen puisto. Loppuun päästyään se yritti kääntyä ympäri ja lähteä takaisin päin, ja sitten vaan vedin sen pois, juoksin pari metriä, kaivoin rasian taskustani ja annoin sille "loppupalkan" sieltä. Tähänkin pitäis miettiä joku hyvä systeemi. Isompanahan sen pitäis saada loppupalkka autossa (ei jäljen lopussa, jottei ala ennakoimaan ja kiirehtimään sinne), mutta entä nyt kun ollaan ilman autoa vaan lähipuistossa, missä vaiheessa? Vitsi kun tää kaikki on niin vaikeeta, kun ei ole ketään neuvomassa kädestä pitäen. Jos en haaveilisi ihan oikeasta kisaurasta niin hällä väliä, tekisin miten tykkään, pääasia että piskillä on kivaa ja se saa käyttää nenäänsä. Mutta nyt on kauhea stressi kun kaiken pitäis mennä kerralla just oikein ja kisasääntöjä ajatellen fiksusti ja opettaa alusta alkaen ne oikeat rutiinit. Pelkään että jos ja toivottavasti kun päästään ensi kesänä jonnekin kurssille/leirille/whatever, niin meillä on jo miljoona pikkuvirhettä mitä en tajunnut edes ajatella ja mitkä joku kokeneempi neuvonantaja olis osannu heti ensinäkemällä oikaista. Jos olisi nähnyt. Huoh.