Eilen illalla 6x noutokapulan ottaminen suuhun. Olin kyykyssä, laitoin kapulan mun polvien väliin enkä hyväksynyt ellei kapula käynyt suussa. Kauhea asento itselle, "tajua nyt pliis äkkiä kun en voi olla näin kauaa".. luulen että tääkin kannattaa nyt jättää ihan kokonaan tauolle. Alan sanoa sille leikkiessä (yms tilanteissa) "ota", "pure" tai jotain aina kun se on ottamaisillaan esineen suuhunsa. Josko lähestyisi tätä kautta.

10x kosketuskeppi. Aluksi ei taas tajunnut ollenkaan, tarjosi noutokapulan etsimistä ja sen puutteessa kongin tuuppaisun, katsekontaktin, istumisen ja jopa maahan menon! (Eli maahan menossa ei tartte enää ohjata kädellä, odota vaan josko se tarjoais sen uudestaankin ihan oma-alotteisesti!) Selvästi perusasento ei oo niin vahva vielä, koska sitä se ei tarjonnut. :D Viimeisillä toistoilla sain sen hipaisemaan kosketuskepin päätä, superkehut ja lopetus siihen.

Klo 21 aikoihin 15 minsaa ulkona. Vähän meinaa reagoida, jos pimeässä on joku joka seisoo paikallaan (esim. se on röökillä jo valmiiksi kun lähestytään, mutta on hiljaa, Luksi ei erota ihmisiä lyhtypylväistä :D) ja sitten yhtäkkiä liikahtaakin tai alkaa puhua kännykkään tms. Noin nuorella se tosiaan ei mitään puolustusviettiä vielä voi olla, eli ihan epävarmuutta luullakseni. Olen ottanut tavaksi sanoa sille tylsistyneellä äänellä "joo'o, siellä on joku, antaa olla, höpönhöpön siitä tarvii välittää". Viimeistään silloin kun se huomaa tyypin ja on siinä hilkulla pitäiskö väistää kunnolla sivuun, murista, haukahtaa, pörhistää niskavilloja tai jotain. Saatan sanoa myös etukäteen että huomasitko, tuolla on joku, eipä haittaa meitä.

Luksille on aika tärkeetä nää rauhoittavat signaalit. Erityisesti pimeässä, mutta kyllä se valoisallakin niitä käyttää. Esimerkiksi kun ollaan jossain laajalla aukiolla ja eri suunnasta tulee joku tyyppi, mä muutan meidän kulkusuuntaa aina niin että kierretään vähän kauempaa ts. ei ohiteta ihan iholta. Jos yritän vaan kävellä suoraan kohti, Luksi alkaa jumittaa ja selvästi haluaisi väistää. Kun kierrän vähän, se tulee paljon rennompana mukana.

Toisaalta kiertelyä ei voi ikuisesti jatkaakaan, tavallisella jalkakäytävällä ei oo paljoo tilaa väistää...

22 tuli paskat sisään. 22.30 tuli paskat sisään. Löysää. Matolääkkeestä? Ei se mitään uutta tai outoa ollut saanut. Yöllä kahden maissa tuli paskat sisään. Ja aamulla heräsin kahdeksan maissa ihastuttavaan löysän paskan hajuun...

Yön aikana oli tullu sitä luvattua lunta. :) Oltiin aamulla 20 min ulkona. Oli täällä jo pari kertaa ollu vähän maa valkoinen, mutta nyt ekaa kertaa ihan kunnon peittävä peite, ei pilkästynyt yhtään nurmikkoa mistään. Pari kolme senttiä. Alaovella Luksi oli aivan järkyttynyt, tais nousta vähän villat pörhöön kun se ihmetteli että miten tonne muka voi astua, täällä on tapahtunu jotain kauheaa! :D Riemu pääsi kuitenkin hyvin pian valloilleen, meillä oli sikahauska kaksikymmentäminuuttinen. Heittelin sille lumipalloja, potkin lunta, juostiin ja oltiin hippaa ja kaikkea. :)

Sisällä 10x sivulle. Se nostaa herkästi etujalat maasta "orava-asentoon", joten muistapa nyt itse kyykistyä sen verran että nami menee alemmas eikä se ehdi hypätä kurottelemaan sitä. Muista myös olla tarkka naksun kanssa, älä naksauta jos jalat ilmassa! Muuten se tulee tiiviisti ja osaa tosiaan kääntyä itse, niin kuin viimeeksi piirsin sen hienon kuvankin. :D

Sai vikan matolääkkeen mozzarellapaloihin käärittynä. Meinasin kokeilla antaa sille paljaan matolääkkeen, mutta sitten totesin että parempi kun ei vaan vahingossakaan tajua että hei, täähän onkin jotain pskaa ja mua on huijattu! Ei oo iso vaiva kääräistä siihen jotain hyvää ympärille, ja sitä ei tosiaan tartte olla paljoa, pelkkä haju varmaan riittäis... ;)

Yksin 10-15. Mulla oli välissä tunti vapaata, mutta jäin koululle ihan tarkoituksella, jotta sille tulee välillä erilaisia päiviä eikä kaikki oo aina samoja aamulla 2h yksin / 45min -1h taukoa / 3h yksin. Tosin onhan se huomenna sit taas 8-14 yksin, mutta no, samapa tuo... Oli vaan yhdet tuoreet kuset paperilla, kongiin jäädytetty maksalaatikko-nappulaseos oli tyhjennetty ja muuten lelut yms koskemattoman näköisiä.

Lumi ei ollut säätieteilijöiden uhkauksista huolimatta sulanut, joten kiireen vilkkaa ulos. Kokeilin nyt eteisessä sanoa "istu" ja "paikka" kun ovi oli auki mutten päästänyt sitä vielä ulos. Eikö se sitten ekan kerran noussut ja vaihtanut paikkaa! :P Aiemmin siis on aina istunut ja tapittanut mua silmiin, ja nyt keksi liikahtaa. Perhana.

Oltiin reilu puoli tuntia. Eka puistoon purkamaan pahimmat höyryt, loppumatka kierrettiin ihan uusia teitä pitkin jotta saatiin vähän jalkakäytävällä kävelyä. Toivoin koirakohtaamisia, eli tietenkään ainoatakaan koiraa ei tullut edes kaukaa näkyviin. :P Luksi kävelee remmissä ihan hyvin, mutta pitäis välillä viedä sitä vaan 2m hihnassa. Toi 4m liina on aluksi ihan hyvä, eipähän opi vetämään, mutta tarttis välillä treenata vähän tehostetummin. Nyt se ei vedä kun ei sen tarvii, narua on niin paljon. Lyhyemmässä varmasti vetäis. Olen itse pitänyt huolen että remmi pysyy löysänä. Joskus harvoin kun se onnistuu kiristämään sen 4m liinan, toki pysähdyn ja odotan että löysää. Pienen pennun on kuitenkin kauhean vaikea tajuta ja erityisesti jaksaa keskittyä koko ulkoilua remmissäkävelyn sääntöihin, joten siksi pyrin siihen että treenataan vaan vähän kerrallaan ja pääosin se on irti/niin pitkässä narussa ettei "tajuakaan" vetää.

Niin, mentiin siis sinne hiekkamontulle mistä kerroin vähän aikaa sitten. Koskematonta lunta, ei ainakaan taatusti oo ketään. Leikittiin ja riehuttiin ja puuskutettiin (hyvä on, mä puuskutin, koira tuskin näytti hengästyneeltä!) mäkeä ylös ja alas. Meinasin pari kertaa pyllähtää nurin, ihan hiton liukasta. Jos olis ollu muovipussi, olisin laskenu mäkeä. :D Tai edes tuulihousut, mutta jäi arkihousut jalkaan ja lunta oli kuitenkin sen verran ohuelti että mun tuurilla joku kivi olis repiny niihin reiän...

Oltiin jo hyvän aikaa riehuttu, otetti pari luoksetuloa, palkattu oma-alotteisesta kontaktista, oltu lumisotaa ja heitelty lumipalloja. Luksi oli reilun metrin päässä musta ja katseli mua, olin just miettiny ääneen mistä kautta mentäis kotiin. 2m päästä musta (eri puolelta kuin missä pentu oli) pinkaisee jänis pakoon!! Olin ihan satavarma että se on menoa nyt, mutta en ehtinyt estää itseäni, hihkaisin "Luksi!" ja putosin kyykkyyn. Siinä vaiheessa kun vasta mietin karjunko saatanallisella volyymilla EI SINNE vai yritänkö lirkuttaa "tule", pentu oli jo reagoinut nimeensä ja hypähtänyt mun jalkoihin. Kääntyi se niin että näki karkuun juoksevan jäniksen, mutta jumankauta, se tuli jalkoihini! Kaivoin mozzarella-frolicrasian taskustani, syötin sille kaiken mitä purkissa oli jäljellä, kehuin ja ylistin varmaan monta minuuttia putkeen. Tsiisus jos joku olis kuullut... en tajunnut edes tallata sen liinalle, niin onnessani olin siitä että se tuli mun luo. Taputtelin sitä kyllä koko ajan ja jos se olis kuitenkin yrittänyt vielä lähteä perään, olisin saanu tukasta kiinni. Ja selkään olis tullu, kunnolla. :P

Loppulenkin hymyilin kuin mikäkin tolvana.

Kotiin päin mentäessä laskeuduttiin tosi jyrkkää mäkeä. Meinasin liukua ja menettää tasapainoni, ja hoin koko ajan pennulle "varovasti, varovasti nyt". Se pysyi nätisti mun lähellä eikä yhtään yrittänytkään kiskoa, hienoa :) Olis vaan parempi ottaa noihin tilanteisiin "lähellä" -sana. Ehkä. Samapa se, kun vaan itse muistais.

Sisällä 5x kosketuskeppi. Näköjään se pääsi eilen illalla jyvälle siitä, koska nyt tarjosi ihan suoraan kuonolla koskemista! :) 4 kynnen leikkaamista (kahta en kyllä leikannut, olin vain leikkaavinani. Mustia kynsiä ei uskalla lyhentää jos yhtään epäilyttää) ja hampaiden katsominen, kaikki ok. Leikkiä. Voitin lelun pari kolme kertaa, ojensin sen käsivarren mitan päähän itsestäni niin ylös että pentu ei hyppelemällä yltänyt. En tiedä miten se nyt ei muistanut ollenkaan pelin henkeä, yritti siis useita kertoja hyppiä ja tavoitella lelua ennen kuin muisti että silmiin katsomalla sen saa tippumaan alas.

Meillä on joku uusi leikki nyt meneillään. Pentu istuu keittiössä ja katselee sieltä mua. Mä vilkuilen peilistä mitä se tekee. Jokohan se hoksasi peilin? Huh. En sano mitään. Sitten se menee tuijottamaan rottia. Äsken se haukahti niille ja juoksi ihan innoissaan mun luo. Ööö, anteeksi? Tokaisin vaan että joo'o, siellä on rottia. Yksi ilta mulla oli Orsi sylissä ja Luksi yritti sitä aika kovasti tuuppia tassullaan. Se on joka ilta myös tehny häkillä sitä että istuu ja katsoo niitä, ja kun rotta hypähtää, Luksi ottaa vauhtia ja juoksee häkiltä pois, yleensä mun luo, selalsia leikkipyrähdyksiä. En oikein tiedä miten tohon pitäis puuttua, ainakin tiukasti kieltää tuuppimiset kun mulla on rotta sylissä. Olen vähän lipsunut. En tiedä onko toi häkin kyttääminenkään ihan hyvä idea, tai ei katsomisessa mitään, mutta noi leikkiyritykset... entä kun rotat on joskus toivottavasti vapaana samassa tilassa? Hitto kun tätäkin pitäis treenata, en vaan oo jaksanu vaivautua. Se vaatii eka niin hirveetä vahtimista, pakko varmaan panna pentu ihan remmiin.

Kävi uudestaan haukkumassa (yksi tomera haukahdus) rotille. Äsken pentu oli mun luona, keittiöstä kuului kolinaa ja se säntäsi sinne. Kuulin että tanner tömisee eli että se veti leikkispurtteja/loikkia/whatever, ja karjaisin että vittu lopeta nyt. Pentu säntäsi mun luokse korvat lintassa, ja sanoin sille tylsällä äänellä että anna niiden olla. Nyt se leikkii tossa mun lähellä. Huoh.

Onkohan sillä vähän tylsää? Se nukkuu huomattavasti vähemmän kuin ennen, just tollasta että ehkä makaa pedillään ja pureskelee lelujaan mutta ei todellakaan oo unessa niin kuin vielä muutama viikko sitten. Liian vähän sallittua tekemistä? Joko sitä pitää alkaa aktivoimaan ihan urakalla, 15-viikkoisena?

--

mitat:
39,5cm ja 8kg. Säkä tosin on kauhean vaikea mitata, että noihin saa suhtautua aika varauksella...