Aamulla olin nukkua pommiin ja ulkona hyvin pikainen kusetus. Ei kuse, ei kyykkää sitten millään. No, sisällä olikin kyllä kaikenlaista ihan kunnolla, joten ehkä sillä ei sitten vaan ollu hätä. Sai sian saparon kun kiirehdin kouluun. 4h yksin, takas tullessani ei mitään paperilla, ja ulos tulikin sit kaikki. Se oli jotenkin ihmeen vaisu, tais herätä uniltaan, ja sai maanitella kävelemään. Kierrettiin pari korttelia, aikaa meni n. vartti.

Piristyi vähän, joten otettiin 10x kosketuskeppi, 5x maahan meno ja 5x istu (sanallinen vihje -> käytös -> naks -> nami). Pentu autoon mukaan, ajelimme hakemaan Vienoa meille. Aluksi ajattelin että turha Luksia on raahata mukaan, mutta sit ajattelin että se saa slaagin kun tulen vieraan koiran kanssa meille jos se on ollut yksin odottamassa kotona. Takas tullessa Luksi oli siis etupenkillä ekaa kertaa ja Vieno häkissä takana. Luksi oli ihan surkeena kun Vieno koetti äänekkäästi protestoida häkkiin joutumista ja komensin sitä siitä. Vinkumiseen en sanonu mitään, mutta ulvomisesta ja haukahtelusta kyllä. Rapsuttelin sit välillä Luksosta ja yritin selittää, että en mä sulle, sä olet tosi kiltisti. Pysy siinä penkillä hyvin, ei yrittänyt ryysiä syliin eikä mitään. Oli se kyllä kiinnikin, en pidä koiraa koskaan irrallaan autossa.

Mulla meni hermot jo ennen kun päästiin kotikadulta sisälle. Miten kukaan VOI ottaa kaksi pentua yhtä aikaa?! Joku mummokin siinä ehti kauhistelemaan, ja totesin heti ekana että juuei, vaan toinen on mun oma, tää toinen on vaan lainassa. Vieno ei halunnu kiivetä portaita. Valot sammuu rapusta, ollaan jumissa välitasolla kun toinen on ylhäällä eikä halua palata takas ja toinen on alhaalla eikä halua tulla ylös. Lopulta päästin Luksin remmin irti ja kävin hakemassa Vienon kantoon. Huoh. Tässä vaiheessa ne oli siis ehtiny painia jo minuuttikaupalla, sotkea remmit itseensä, toisiinsa ja muhun...

Eteisessä kiroillessani Luksi oli ihana, se tajusi tosi hyvin istua rauhassa kun selvitin naruja ja odotti lupaa poistua. Luvan saatuaan se myös lähti heti, eikä jääny siihen kyttäämään, niin ku joskus tekee. Ole hyvä tarkoittaa eteisessä vähän sitä, että nyt saat mennä ja menekin kanssa, jotta mulla on tilaa riisua eikä tarvii varoa sua.

Ne paini 2,5h. Alakerran naapurit varmaan luuli että katto sortuu niskaan hetkellä millä hyvänsä. Pari kertaa jompi kumpi koetti haukahtaa ja murista äänekkäästi, siihen karjaisin HILJAA, johon en reagoi tosi hyvin kumpikin. Samalla kierroksetkin vähän laskee. Töminälle, seiniin ja huonekaluihin sinkoamiselle ja yleiselle painille en voinu enkä edes yrittäny tehdä mitään. Tanner tömisi, luoja miten se tömisi. Olen pahoillani, naapurit. :D

Kutsuin Luksia välillä luokseni, hyvin tuli. En nyt ihan kesken villeimmän painin, muta kuitenkin kesken leikin. Välillä tuli kyllä Vienokin, mutta ei se mitään. :D

Lopussa niillä meinas tulla tappelua (tyhjästä) kongista ja mun jaloissa makaamisesta. Luksi eka alko vähän puolustamaan omaa lempipaikkaansa mun jaloissa, mutta välillä siellä oli kyllä Vieno murisemassa Luksille! Ihme tyyppejä. :D Hätistelin niitä kauemmas, mun jalat ei halua joutua väliin. Välillä ne yritti kumpikin käydä lepäämään, mutta ei siitä oikeen mitään tullu, toisen ei tarvinnu ku vähän liikahtaa niin painit alkoi taas. Hirvee huohotus ja jalatkaan ei meinannu enää kantaa, mutta painia ei vaan voinu lopettaa. :D

Vietiin Vieno sit takas. Joo, oli tuskaa kävellä n. 15m matka autolle. Ne oli muka kotona jo rauhottuneita ja oli kiltisti, mutta heti ulkona alko uudet matsit. Komensin aika kovastikin, ja kyllä ne sit joten kuten käveli toisiaan härkkimättä. Remmit kuitenkin tuhannen sotkussa ja kumpikin kiskoo ku höyryjuna. Muutenkin ne selvästi yllytti toisiaan tuhmuuksiin, tietääkseni Vienokaan ei kotona kerjää, ja Luksi nyt ei ainakaan. Ihan pokkana nyt kuitenkin hyppivät molemmat keittiön pöydälle mun ruokaa nuuhkimaan!! Selkeesti molemmat tiesi kuitenkin että tota ei sais tehdä, ei tarvinnu ku alottaa karjasemaan POIS kun ne oli jo tipahtaneet takas lattialle, "ai ups" :D. Niin, autossa laitoin Luksin taas etupenkille ja Vienon häkkiin. Luksi simahti kerälle heti, Vieno koetti aluksi ehkä minuutin taas kiljua, ja sitten se hiljeni. Oli pitkään hiljaa (ajomatka kestää yhteensä ehkä 10min?), ja kaivoin yhden frolicin sille palkaksi. Ihmettelin kun mitään ei tapahdu vaikka heiluttelen sormia häkissä ja huhuilen koiraa, ja kun sit jossain liikennevaloissa pystyin vilkasemaan, sehän nukku täyttä häkää, ei silmäänsä avannu sen vertaa että olis huomannu että jotain ojennetaan. :D Ei sitten. Luksillekin piti tunkea nami melkeen suuhun saakka, sekin vaan nukku.

Heitettiin Vieno sisälle kotiinsa, otin Luksinkin siis ulos autosta. Hienosti odotti lupaa myös etupenkiltä poistumiseen. Eteisessä se olis alottanu uuden painikierroksen, väsymys kaikkosi aika pikaisesti. Juuei me nyt jäädä enää, eiköhän tossa ollu jo tarpeeksi. Kotimatkalla kävin kaupassa ja kirjastossa jo joutu odottamaan kaikkinensa reilun tunnin. Teki pissat ennen pihaa auton viereen (jee! tää on ollu vähän ongelma, se on aina niin innoissaan palaamassa kun ollaan oltu jossain pitkällä, ja muistaa vasta ihan pihassa että ai niin, oli pissahätä. En tykkää yhtään että se lorottelee sit siihen alaovelle, sais hemmetti tajuta heti autosta poistuessaan ja vielä kadulla ollessamme!). Sai nappulat kahteen kongiin, sulatin kumpaankin juustoa tukkeeksi, ja jaksoi puuhailla niiden kanssa reilun puoli tuntia. Nyt sammui, viis veisaa kolistelevista rotista tai rappukäytävän äänistäkään, taitaa olla virrat lopussa.

Kuvia myöhemmin.