Kuonosta pitoa, yritti lyödä koko homman ihan läskiksi. Ei se sitä siis inhoa tai väistele, mutta jotenkin on yhdistäny sen nyt leikkiin, ja meni ekan pidon jälkeen hakemaan lelua. :D Nappasin sen vaan pois suusta, otin vähän niskasta otetta (sillä ei ollu edes pantaa, hyvä minä) ja jatkoin loput kaksi toistoa.

Illalla vielä myöhään heittelin sille pieniä juustonmuruja. Ensin 10kpl. Istun tuolilla, namit ja käsi pöydän laidalla häiriönä, odotin että pentu tulee mua kohti ja katsoo mua, naks ja namin heitto niin että joutuu säntäämään useita metrejä jonnekin suuntaan. Sen mielestä tää on hauska leikki, häntä heiluu kovasti. :) Sit kun ne kymmenen oli heitetty, totesin että leikkaanpa vähän lisää, eli tehtiin vielä 20kpl. Pari meni yhdessä kun ne ehti liimaantua toisiinsa. Näitä lisää, sit jos ja kun jossain vaiheessa pentu alkaa nihkeeksi eikä treenaaminen enää kiinnosta, niin tää leikki luultavasti on edelleen hauskaa.

Tänään päivällä sitten totesin, että hittoako tota jatkaa, kun se kuonosta pitäminen ei ole juttu eikä mikään. Pentu remmiin, isot namit valmiiksi (löysin pakastimen perukoilta yhden sutturan, jossa oli kuin olikin maksaa!), muovinen noutokapula (se sama jolla se eka leikki, sit otin sen pois lattialta ja naksuttelimme sillä noudon alkeita) suuhun ja kiinni pitelyä. Laitoin kameran kuvaamaan ja johtuiko se sit siitä vai mistä, mutta koko juttu meni ihan plörinäksi. :D Ei nyt mitenkään pahasti, sain sille siis ihan hyvin sen suuhun, mutta

1) en sanonu mitään. en silloin kun laitoin sen, en silloin kun annoin sylkeä pois.
2) ajattelin että pidän kiinni niin kauan että lakkaa rimpuilemasta. en tiedä oliko se ollenkaan fiksua, kolmannella eli vikalla toistolla se alko nimittäin kiemurtelemaan ihan tosissaan ja lopulta sano pari kertaa piiip! kestoa tuli siis varmaan useita sekunteja... 5? 10? olisko pitänyt vaan ensin pitää ihan sekunti, tai ylipäänsä vaan laittaa se suuhun ja ottaa pois ennen kun se ehti tajutakaan mitä tapahtuu? jotenkin tää nyt meni vaan ihan säätämiseksi. :D

Pentuun olen kyllä tyytyväinen, itseeni en... onko niin hemmetin vaikeeta miettiä etukäteen että otanko ne vihjeet heti käyttöön ja jos otan, mitkä ne ehkä olis, ja toisekseen miettiä ENSIN mitä tehdään. Pidetään puoli sekuntia, kiitos ja nami. Pidetään kunnes pentu rauhoittuu, kiitos ja nami. Vai ei kiitosta, annetaan vaan tiputtaa omia aikojaan?

Ja kannattaako ylipäänsä käyttää tota lelukapulaa vai ottaa suoraan sillä metallisella? Teippaanko sen keskiosan vai en?

Joo, olis voinu suunnitella vähän kauemmin!

Ei sillä että mitään kauheeta olis tapahtunu, tai että katuisin, mutta harmittaa vaan se että tää ei tosiaan menny ihan suunnitelmien mukaan. Koska suunnitelmaa ei ollut. :P No, sattuuhan niitä tällaisiakin, huonojakin treenejä tarvitaan jotta niistä voi ottaa opikseen. :) Pentu ei ollut millänsäkään ja leikittiin heti treenin jälkeen, se näkyy tossa videollakin että ei jääny kyräilemään vaikka mamma vähän pitikin pakko-otteessa pari sekuntia aiemmin.

Eli mietipä nyt tarkka suunnitelma valmiiksi ennen kun jatkat...