Juu, ei taas ole mun päiväni. Vituttaa kaikki aivan urakalla. Koko eläin.

Piippii. Pii. Piip! Eli aamulla emme käyneet ulkona. Päivällä lykkäsin ja lykkäsin uloslähtöä jatkuvasti ja se ehti lorotella aika monta kertaa paperille. Sitten totesin että kello on kahdeksan illalla emmekä ole tehneet yhtään mitään. Pentu on kyllä edelleen ollu hyvin rauhallinen Hesan rasitusten jälkeen, mutta vois sitä nyt edes kerran vuorokaudessa yrittää sinne uloskin päästä...

Otin siis namit valmiiksi ja hiljaahan se oli. Kai sitä pitää vaan jatkaa namittelua vaikka se mua ärsyttääkin. Oltiin reilu 20min puistossa. Eka kentällä, ja pentu hilppaisi ihan sairaan kauas! En uskaltanu huutaa "ei sinne" kun pelkäsin että se ei tottele, joten vaihdoin vaan aina suuntaa. Kyllä se perään juoksee ja sit taas täysiä ohi. Otin sen lopulta kiinni (kyykistyin vaan ja odotin että tuli luo, en sanonu mitään) ja mutisin että ei sua voi irti pitää kun sä hiihdät jossain kymmenien metrien päässä kaukana!

Sit mentiin puiston puolelle. Vitutti ihan kauheasti, en uskaltanu sanoa mitään kun pelkäsin että se ei tottele, ja toisaalta oli sellanen olo että teki mieli raivostua oikeen kunnolla, suorastaan järkätä sille ansa. Juuei, koiraa ei pitäis kouluttaa silloin kun kiehuu raivosta jo valmiiks ja oikeen toivoo pääsevänsä rankomaan... keräsin sit itseäni vähän takas asiallisemmaksi ja kokeilin pari kertaa liina edelleen käsissäni "ei sinne" ja "mennään", ja hyvin pelitti. Sit odotin että se jumitti haistelemaan jotain ja kutsuin "Luksi! tule". Älä tule, älä tule, älä tule, nyt olis sopivat powerit raivostumiselle! Vaan tulihan tuo ku enkeli, sai kourallisen nappula-possunkieliseosta purkista ja ohjasin sen eleilläni takas haistelemaan ja päästin irti. Näköjään kuulo kuitenkin auki vaikka pirun kauas se siellä kentällä kaahasi.

Sai sit lopuks ihan kauheet hepulit ja juoksi taas ympyrää minä keskipisteenä. En voinu olla nauramatta ääneen.

En tiedä mikä mulla on, vituttaa ja kyllästyttää kaikki koiraan liittyvä. Ei jaksais treenata, ei jaksais edes näitä arjen ongelmakohtia kuten tota ulos lähtemistä. Enhän mä nyt voi hillota koiraa sisälläkään! Kyllä se vähän niin ku pitäis saada kuntoon. Pitäis ehkä tehdä 15 lähtöä päivässä, niin että 2/3 ei viekään ulos. Remmi kaulaan, hetki eteisessä odottelua, remmi veks. Tai en mä tiedä, hämmentyykö se vaan entisestään ja luulee että rangaistaan jostakin kun ei pääsekään pidemmälle? Jotenkin pitäis nyt vähentää sitä "JEE ULOS! mutta pääsenköhän mä mukaan?" -fiilistä sellaseks rauhallisemmaks.

Ja ne treenit sitten... olis korkea aika alkaa opettaa sille paikallaan oloa. Se on 4,5kk. Ei nyt mitään 5min makuutuksia superhäiriössä, mutta sellasia edes muutaman sekunnin odotuksia omassa kodissa. Olis aika hyödyllinen taito ihan arjessa. Samoin odota-käsky lenkillä, sitä pitäis ehdottomasta treenata enemmän ja ihan tietoisen järjestelmälläsesti, ei kerran päivässä aina siinä samassa kadunkulmassa. Ja luoksetulo häiriössä, haluan luoda sellasen tilanteen että se ei tottele ja pölläyttää siitä kunnolla, jotta mulle tulee varmempi olo tän suhteen. Se kyllä tietää mistä on kyse ja sillä on satoja onnistumisia, joten nyt niitä häiriöitä lisää vihdoin. Tää homma ei muuten etene mihinkään.

Rasittaa sekin, että se osaa kyllä aika paljon, mutta vihjeitä ei juuri missään jutuissa ole. Saati että ne olis ärsykekontrollissa. En tiedä treeanaisinko uusia juttuja vai noita vanhoja ensin valmiiksi. En jaksa tehdä mitään. Ärsyttää kaikki. Argh!

Jos joku Helsingistä haluaa koiran (ilta/yö)hoitoon pe 19.12 ja/tai la 20.12, saa ilmoittaa itsestään! Mulla on niin paljon menoa että se joutuis olemaan kauheen pitkään yksin, ja mieluusti panisin sen jonnekin hoitopaikkaan.